Casablancan taistelu

Casablancan taistelu
Osa Pohjois-Afrikan sotaa
Päivämäärä: 8. – 16. marraskuuta 1942 Paikka: Casablanca, Marokko Lopputulos: Liittoutuneiden voitto
Osapuolet
Yhdysvallat	Vichyn Ranska  Saksa
Komentajat
George Patton Henry Kent Hewitt	Frix Michelier Ernst Kals
Vahvuudet
1 lentotukialus 1 saattuetukialus 1 taistelulaiva 3 raskasta risteilijää 1 kevyt risteilijä 14 hävittäjää 15 joukkojenkuljetusalusta 347 maihinnousualusta	1 taistelulaiva 1 kevyt risteilijä 9 hävittäjä 8 sluuppia 11 miinanraivaajaa 13 sukellusvenettä
Tappiot
4 uponnutta joukkojenkuljetusalusta noin 150 uponnutta maihinnousualusta 1 vaurioitunut taistelulaiva 2 vaurioitunutta hävittäjää 174 kaatunutta	4 uponnutta hävittäjää 6 uponnutta sukellusvenettä

Casablancan taistelu oli toisen maailmansodan operaatio Soihtuun liittynyt maihinnousu Vichyn Ranskan hallitsemaan Marokkoon.

Taistelu

Joukot aloittivat 8. marraskuuta 1942 maihinnousun Marokkoon kolmessa kohteessa etelästä pohjoiseen kohteina olivat: Safi (operaatio Blackstone), Fedala (operaatio Brushwood) ja Mehdiya-Port Lyautey (operaatio Goalpost). Maihinnousujen tukena ei ollut merkittävää tulivalmistelua, koska Vichyn Ranskan joukkojen toivottiin liittyvän maihinnouseviin amerikkalaisiin mahdollisimman vähäisen vastarinnan jälkeen. Toive kuitenkin osoittautui vääräksi, ja se lisäsi jonkin verran tappioita.

Maihinnousua edeltävänä iltana kenraali Antoine Béthouart yritti vallankaappausta Marokossa, jotta voisi antautua amerikkalaisille. Kapinaan nousseet joukot piirittivät kenraali Charles Noguès’n huvilan, josta soitettiin Vichyn hallintoa tukeville joukoille. Kapinalliset pakotettiin kuitenkin luovuttamaan aseensa, ja alueella olleet joukot saivat tiedon mahdollisesta maihinnoususta.

Fedala - operaatio Brushwood

Operaatio Brushwoodin tavoitteena oli saada maihin ensimmäisen tunnin aikana 6000 miestä varusteineen. Joukkojen oli tarkoitus vallata Fedalan kaupunki, estää laivaston tukemana rannikkotykistön toiminta sekä mahdollistaa hyökkäyksen jatkaminen kohti Casablancaa. Kolmesta osastosta keskimmäinen oli merkittävin ja siihen kuuluvilla aluksilla oli 19870 maavoimien sotilasta, 1701 ajoneuvoa ja noin 15000 pitkää tonnia tarvikkeita, mitkä piti saada maihin neljän vuorokauden aikana. Merivoimien henkilöstöä aluksilla oli kaikkiaan 17723 miestä.^[1]

Maihinnousu alue Fedhalan niemen ja Skerkin niemimaan välillä oleva kaksi ja puoli mailia pitkä hiekkaranta, jossa oli nousua 1:40 ja syvyyttä neljästä viiteensataan jalkaa riippuen veden korkeudesta. Riutat ja karikot jakoivat alueen viiteen osaan, jotka saivat nimet Red, Red 2, Red 3, Blue ja Blue 2. Maili Fedhalan niemen niskasta länteen oli Yellow-ranta ja kolme mailia itään Skerkistä oli Blue 3 -ranta. Kaksi hiekkarannan ulkopuolista ja Red jätettiin pois suunnitelmasta, joten maihinnousu tehtiin neljään keskelle jääneeseen alueeseen.^[2]

Joukot

Pääartikkeli: Task Force 34

Läntinen maihinnousuosasto, jonka kohteena oli Casablanca, koostui Yhdysvaltain joukoista komentajanaan kenraalimajuri George S Patton. Alueen laivastoa komensi kontra-amiraali Henry K. Hewitt. Joukot koostuivat Yhdysvaltain 2. panssaridivisioonasta sekä 3. ja 9. jalkaväkidivisioonista, eli kaikkiaan niihin kuului noin 35 000 sotilasta. Joukot kuljetettiin alueelle suoraan Yhdysvalloista nk. UG-saattueilla, jotka myös huolsivat alueelle toimitettuja joukkoja.

Lähteet

• O'Hara, Vincent P.: The Battle of Casablanca: The Marine Nationale versus the US Navy. Warship 2011, 2011, XXXIII. vsk, s. 48–63. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 978-1-84486-133-0 (englanniksi)
• Morison, Samuel Eliot: Operations in North African Waters October 1942-June 1943. (History of United States Naval Operations in World War II Volume 2) Annapolis, Maryland: Naval Institute Press, 2010. ISBN 978-1-59114-548-6 (englanniksi)

Viitteet

1. Morison, Samuel Eliot s. 55–56
2. Morison, Samuel Eliot s. 56