Catalaphyllia | |
---|---|
Catalaphyllia jardinei |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Polttiaiseläimet Cnidaria |
Luokka: | Korallieläimet Anthozoa |
Lahko: | Kivikorallit Scleractinia |
Heimo: | Caryophylliidae |
Suku: |
Catalaphyllia Wells, 1971[2] |
Katso myös | |
Catalaphyllia on kivikorallien suku, johon kuuluu ainakin yksi laji,[2] vanhempien lähteiden mukaan kaksi lajia.[3] Catalaphylliat ovat pitkälonkeroisia kivikoralleja, joita tavataan Indopasifisella merialueella. Niitä kasvatetaan myös riutta-akvaarioissa, joissa yleinen kauppanimi on Elegance.
Jokaisella yksilöllä on useita selvästi erottuvia suuaukkoja, sinivihreä pohjalevy ja sen ympärillä huojuvat vihreät, siniset tai punertavat lonkerot, joiden avulla ne nappaavat ruokaa ja vievät sen kohti suuaukkoa.[4] Pohjalevyn voimakas vihreä väri suojaa korallia ultraviolettisäteilyltä. Lonkeroiden kärjet voivat olla vaaleanpunaiset, valkoiset tai violetit.[5]
Pyyntilonkeroita peittävät tuhannet knidosyytti- eli nematoblastipolttiaissolut. Niiden sisältämät poltinrakot eli nematokystit liipaisevat kosketusärsytyksen seurauksena ulos poltinsiiman päässä olevan pienen harppuunankaltaisen väkäsen, joka iskee solun sisäisen nestepaineen voimalla liian lähelle tulleeseen mahdolliseen saaliiseen tai viholliseen.[6][7] Toisin kuin monilla muilla pitkälonkeroisilla kivikoralleilla, esimerkiksi Favia-suvulla, Catalaphyllia-korallien pyyntilonkerot ovat levällään päiväsaikaan.[8] Catalaphyllia kykenee myös vetämään lonkeronsa kokonaan vaippansa sisään, mutta tekee sitä harvoin. Levällään olevat lonkerot vahingoittuvat helposti. Niinpä jos korallia haluaa siirtää valoisana aikana, kannattaa ennen siirtoa löyhytellä vettä lähellä korallia niin että se vetää lonkeroitaan kasaan.[6]
Keskuslevy voi kasvaa halkaisijaltaan 60 cm leveäksi.[9]
Catalaphyllia-lajeja tavataan indopasifisella merialueella Seychelleiltä Vanuatulle ja Pohjois-Australiasta Etelä-Japaniin.[4] Catalaphyllia-korallit elävät muta- tai hiekkapohjalla usein meriruohojen seassa. Niissä on yhteyttäviä symbioottisia leviä, minkä takia ne tarvitsevat paljon tai kohtalaisesti valoa.[10] Niitä on tavattu kuitenkin jopa yli 40 metrin syvyydestä. Nuoret yksilöt elävät usein kiinni riutan kivirakenteessa, mutta vanhemmat voivat olla vapaasti hiekka- tai mutapohjalla. Riuttaan kiinnittyneinä kasvavat yksilöt kehittyvät poimullisemmiksi kuin vapaalla pohjalla elävät.[6]
Catalaphyllia jardinei -lajin eri värimuotoja pidetään meriakvaarioissa, missä niiden kauppanimi on Elegance Coral. Korallia pidetään nykyisin vaikeasti hoidettavana, ja monet yksilöt kuolevat muutamien kuukausien kuluessa siitä, kun ne on siirretty akvaarioon.[9] Käsitys tämän lajin korallien helppohoitoisuudesta on muuttunut rajusti,[11] ja vanhimmat lähteet pitävät sitä yhtenä helppohoitoisimmista korallilajeista.[6] Yhdysvaltoihin viedyissä yksilöissä on tavattu sairautta, joka saattaa olla bakteerien aiheuttama.[12] Tauti on osoitettu tarttuvaksi, ja tutkimuksissa sitä löydettiin luonnonvaraisina elävistä yksilöistä vain hyvin vähän.[6]
Catalaphyllia-korallit saavat ravintoa symbioottisten, yhteyttävien zooxanthellae-levien avulla, mutta ne myös syövät ruokaa pari kertaa viikossa lonkeroidensa ollessa esillä. Sopivia akvaarioruokia ovat planktonvalmisteiden lisäksi katkaravun, kalan ja mustekalan liha, massiäyriäiset ja kidusjalkaiset.[8]
Catalaphyllia-koralleille sopii hidas veden virtaus, ja vesioloina alhainen veden nitraattipitoisuus, kovuus 8-12 DKH ja kalsiumpitoisuus 380-400 ppm.[12] Toisinaan, mahdollisesti huonojen vesi- tai virtausolojen takia, Catalaphyllia irrottaa pehmytkudoksensa tukirangastaan ja lähtee kellumaan vedessä uusille alueille. Se voi päätyä kauaksi ja elää pitkään, mutta ei ole havaintoja, että irrottautunut korallieläin enää koskaan kasvattaisi itselleen uutta tukirankaa.[6]
Catalaphyllia-koralleja voidaan lisätä jakamalla, mutta kotiakvaariossa jakamispinnat tulehtuvat usein.[8] Pehmytkudos on tunkeutunut syvälle tukirankaan, ja jakaminen onnistuu vain sopivalla sahalla - muut välineet murskaavat kudoksia leikkauspinnan lähellä liiaksi. Koralli voi jakaantua myös spontaanisti silmikoimalla, jolloin sen keskuslevyn reunoista kuroutuu pikkukoralleja irti. Suvullisesta lisääntymisestä ei ole systemaattisia havaintoja luonnonoloistakaan. Tiedetään että yhdyskunnat voivat joko lisääntyä hermafrodiittisesti ja laskea sukusolupaketteja ajelehtimaan planktonin mukana, tai hedelmöittyä siten että alkio kehittyy naarasyksilön kudoksen yhteydessä, mutta ei tiedetä, millaisissa olosuhteissa ja miksi ja koska yhdyskunnat käyttävät mitäkin lisääntymistapaa.[6]
Catalaphyllia-korallien kauppaa säädellään CITES-sopimuksella, ja Indonesian myyntikiintiöitä on pienennetty rajusti 1990-luvun lopun jälkeen.[13] IUCN on luokitellut sen vaarantuneeksi.[1] Näiden korallien kerääminen on kielletty Australian eräillä alueilla.[14]
Vuokkokalat saattavat pitää Catalaphyllia-korallia kotipaikkanaan, jos varsinaista merivuokkoa ei ole saatavana.[13]
Catalaphyllia-koralleissa saattaa elää loisina laakamatoja. Toisten ohjeiden mukaan niille ei kannata tehdä mitään.[15] Toiset ohjeet suosittelevat joko luontaista torjuntaa laakamatoja syövien kalojen avulla tai korallin kastamista makeaan veteen, sillä laakamadot ovat herkempiä suolaisuuden vaihtelulle kuin korallit.[16]
Muita haitallisia loisia ovat ravut ja kotilot. Useimmat pehmytkorallit, Euphyllia-kivikorallit ja jopa Caulerpa-levät voittavat kemiallisen taistelun ja tuhoavat vähitellen Catalaphyllia-korallin.[17]