Chalicotherium | |
---|---|
Chalicotherium goldfussi -lajin yläleukaa |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläimet Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Kavioeläimet Perissodactyla |
Heimo: | †Kalikoteerit Chalicotheriidae |
Alaheimo: | †Chalicotheriinae |
Suku: |
†Chalicotherium Kaup, 1833 |
Synonyymit | |
|
|
Lajit[2] | |
|
|
Katso myös | |
Chalicotherium (nimen merkitys: ”pikkukivipeto”)[3] on sukupuuttoon kuollut kalikoteereihin (Chalicotheriidae) kuuluva kavioeläinsuku. Se eli mioseenilla, ja sen jäänteitä on löydetty Euroopasta ja Aasiasta. Eläin oli suuri ja hidasliikkeinen kasvinsyöjä, joka eli metsissä ja söi lehtiä ja hedelmiä. Muiden kalikoteerien tapaan Chalicotheriumin kaviot olivat muuntuneet suuriksi kynsiksi.
Chalicotherium kuuluu kalikoteereihin (Chalicotheriidae), sukupuuttoon kuolleeseen kavioeläinten heimoon. Kun Chalicotheriumin varpaiden kärkijäseniä löydettiin ensimmäistä kertaa 1800-luvun alussa Saksasta, jäänteitä ei ymmärretty uudelle kavioeläinryhmälle kuuluviksi.[1] Yksi luu lähetettiin Georges Cuvierille, joka vuonna 1825 julkaistussa kirjassaan piti sitä jättimäiselle muurahaiskävylle kuuluvana.[4] Samasta fossiiliesiintymästä löydettyjen hampaiden perusteella Johann Jakob Kaup kuvasi vuonna 1833 uuden kavioeläimen nimeltä Chalicotherium goldfussi. Kaup ei tiennyt, että hampaat kuuluivat samalle eläimelle, jota Cuvier oli pitänyt muurahaiskäpynä.[1][5]
Kalikoteereille kuuluvia jäänteitä löydettiin vuosikymmenten saatossa yhä lisää, ja vaikka hampaat ymmärrettiin kavioeläinten hampaiksi, jalkojen luita pidettiin edelleen muurahaiskävyn kaltaisen eläimen jäänteinä. 1880-luvulla Henri Filhol alkoi kuitenkin epäillä, että virhemääritys on tapahtunut, ja vuonna 1888 löydetty toisen kalikoteerilajin kokonainen luuranko todisti hänen epäilyksensä oikeiksi.[1][4] Erikoisen ryhmän kalikoteereistä tekee se, että vaikka ne hampaiden puolesta näyttävät kavioeläimiltä, niiden kaviot ovat muuntuneet jälleen kynsiksi.[4][5]
Tyyppilajin lisäksi Chalicotherium-sukuun on aikojen saatossa luokiteltu useita muitakin lajeja. Näistä moni on myöhemmin siirretty muihin sukuihin, joita ovat ainakin Anisodon, Metaschizotherium ja Winamia.[1][6] Vuonna 2014 julkaistun fylogeneettisen analyysin mukaan Chalicotherium-suvussa on kolme lajia, jotka muodostavat kladin. Nämä ovat eurooppalainen Chalicotherium goldfussi myöhäismioseenilta ja aasialaiset Chalicotherium brevirostris ja Chalicotherium hebeiense keskimioseenilta.[1][2][7] Pakistanista löydetty ”Chalicotherium” pilgrimi on kuvattu Chalicotherium-sukuun, mutta nykyään sitä pidetään huomattavasti basaalisempana lajina, jota ei kuitenkaan ole vielä siirretty mihinkään sopivampaan sukuun.[2][8][9]
Chalicotherium oli suurikokoinen kalikoteeri.[9] Muiden kalikoteerien tapaan sillä oli kavioiden sijaan suuret kynnet.[5] Chalicotherium oli monella tapaa gorillamainen eläin. Sillä oli hyvin pitkät eturaajat ja lyhyet takaraajat, ja se todennäköisesti käveli rystysillään, kynnet ranteita kohti taivutettuina. Takaraajat kannattelivat suurimman osan eläimen painosta, eikä se pystynyt liikkumaan nopeasti.[10][11] Chalicotheriumin kallo oli hevosmainen.[10] Kuten muutkin kalikoteerit, Chalicotherium menetti yläleuan etuhampaat kasvaessaan aikuiseksi.[5][11] Hampaat olivat matalakruunuiset.[12]
Chalicotherium eli Aasiassa ja Euroopassa.[8] Kaksi vanhinta lajia on löydetty Kiinasta: Chalicotherium brevirostris Sisä-Mongoliasta ja Chalicotherium hebeiense Hebeistä.[2][7][13] Suku vaelsi Aasiasta Eurooppaan, missä se muodosti lajin Chalicotherium goldfussi.[12] Tämän eurooppalaisen lajin fossiileja on löydetty Saksasta, Ranskasta ja Itävallasta, mahdollisesti myös Tšekistä ja Espanjasta.[14]
Chalicotherium eli metsissä ja sai ravintonsa puista ja pensaista.[10] Kynsillään se todennäköisesti repi ravinnon puista ja työnsi sen suuhunsa.[5][10] Luiset kyhmyt eläimen lonkkaluissa viittaavat siihen, että se istui isopandan tapaan syödessään.[10]
Hampaiden kulumisjälkien perusteella Chalicotherium söi luultavasti lehtiä ja hedelmiä. Chalicotherium goldfussi -lajin hampaista on havaittu merkittävää kulumista, jonka on voinut aiheuttaa kovien hedelmien ja siementen syöminen. Chalicotherium brevirostris -lajin holotyypillä hampaiden kulumista on vähemmän. Syy voi olla lajin pehmeämpi ruokavalio, mutta asian varmistamiseksi pitäisi tutkia muitakin saman lajin yksilöitä. Chalicotheriumin hampaiden kulumisjäljet eivät viittaa ruohonsyöntiin, ja eläimen matalakruunuiset hampaat sopivat paremmin lehden- kuin ruohonsyöjälle.[12]