Charles Townshend (valtiovarainministeri)

Charles Townshend, Joshua Reynoldsin maalama muotokuva.

Charles Townshend (27. elokuuta 1725 – 4. syyskuuta 1767 Lontoo) oli brittiläinen poliitikko, joka toimi vuosina 1766–1767 valtiovarainministerinä. Hänen veropolitiikkansa on sanottu lietsoneen kehitystä, joka johti Amerikan vallankumoukseen.[1]

Charles Townshendin isoisä oli merkittävä ulkopoliitikko Charles Townshend. Hän oli Townshendin 3. varakreivin toinen poika, ja hänen isoveljensä oli kenraali George Townshend. Charles Townshend valittiin vuonna 1747 parlamentin alahuoneeseen. Toimiessaan 1749–1754 ulkomaankaupan johtokunnan (Board of Trade) jäsenenä hän osoitti kiinnostusta brittiläisten siirtokuntien verotuksen laajentamiseen. Sen jälkeen hän kuului 1754–1755 amiraliteetin johtokuntaan, mutta joutui eroamaan arvosteltuaan voimakkaasti maan hallitusta. William Pittin hallituksen aikana Townshend oli valtakunnanneuvoston jäsenenä. Vuosina 1761–1762 hän oli sotaministeri, keväällä 1763 siirtokuntien ministeri, 1765–1766 valtion kassaministeri (Paymaster General) sekä kesäkuusta 1766 kuolemaansa asti valtiovarainministeri.[1][2] Pääministeri Pittin terveyden heikennyttyä Townshend sai vahvan otteen maan hallinnosta.[1]

Townshendin tarmokkuus brittien Amerikan-siirtokuntien verotusasioissa johti lopulta tapahtumaketjuun, jonka seurauksena siirtokunnat menetettiin. Jo siirtokuntaministerinä vuonna 1763 hän halusi siirtää siirtokuntien verotuksesta päättämisen Britannian parlamentille. Vuonna 1765 hän auttoi George Grenvilleä kuuluisan leimaverolain läpiviemisessä.[2] Vähän ennen kuolemaansa Townshend ajoi kesä–heinäkuussa 1767 läpi neljä säädöstä, jotka tunnetaan nimellä Townshendin lait, ja joiden tarkoitus oli lisätä kruunun tuloja 40 000 punnalla vuodessa. Ne kavensivat siirtokuntien itsehallintoa ja asettivat tuontitullin monille siirtokunnille välttämättömille hyödykkeille, kuten lasille ja paperille. Siirtokuntalaisia huoletti etenkin säädös, jonka mukaan virkamiesten palkat maksettaisiin jatkossa tullimaksuista, minkä jälkeen he olisivat siirtokuntalaisten kokouksista riippumattomia.[1] Varsinkin tuontitullit johtivat siirtokunnissa väkivaltaiseen vastareaktioon.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Charles Townshend (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.1.2014.
  2. ↑ a b c Nordisk familjebok (1919), s. 523–524 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 12.1.2014.