Chen Boda (Chen Shangyu) |
|
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1904 Hui’an, Fujian |
Kuollut | 22. syyskuuta 1989 Peking |
Poliitikko | |
Puolue | Kiinan kommunistinen puolue (1924–1983) |
Asema |
Politbyroon jäsen 1966–1970 (varajäsen 1956–1966) |
Chen Boda (yksink.: 陈伯达; perint.: 陳伯達; pinyin: Chén Bódá, vanha suomalainen muoto Tšen Po-ta, alkuperäinen nimi Chen Shangyu[1]; 1904 Hui’an, Fujian – 22. syyskuuta 1989 Peking)[2] oli kiinalainen kommunistipoliitikko ja Mao Zedongin läheinen avustaja. Hän oli kulttuurivallankumouksen aikana 1960–1970-luvuilla yksi Kiinan vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. Hän oli myös luomassa Maon henkilökulttia, ja esimerkiksi monet Pienen punaisen kirjan otteet Maon kirjoituksista on hänen valitsemiaan. Chen syrjäytettiin vuonna 1970 politbyroosta.
Chen Boda oli lähtöisin köyhästä talonpoikaisperheestä. Hän liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen vuonna 1924.[3] Hän osallistui vuosien 1926–1927 pohjoisen sotaretkeen, jonka aikana Kuomintang yhdisti sotaherrojen hallitseman Kiinan.[2] Kuomintangin ja kommunistien yhteisrintaman hajottua Chen pidätettiin Nanjingissa, mutta hänet vapautettiin kuukauden kuluttua.[1] Sen jälkeen hän opiskeli nelisen vuotta Moskovan Sun Yat-sen -yliopistossa. Palattuaan Kiinaan vuonna 1930 Chen joutui aluksi Kuomintang-hallinnon pidättämäksi. Vapauduttuaan hän työskenteli opettajana Pekingissä, mutta toimi samanaikaisesti myös kommunistisen puolueen maanalaisena työntekijänä.[2] Noina vuosina hän otti käyttöön salanimen Chen Boda.[1]
Kiinan–Japanin sodan puhjettua vuonna 1937 Chen Boda siirtyi kommunistien päämajakaupunkiin Yan’aniin, jossa hän toimi puolueen kaaderikoulun opettajana ja puolueen propagandaosaston palveluksessa.[2][3] Chen toimi Mao Zedongin poliittisena sihteerinä vuosina 1937–1941, ja hänellä oli merkittävä rooli vuonna 1942 käynnistetyssä puolueen ”oikaisukampanjassa”.[3][1] Myöhemmin hän alkoi julkaista Maon ajattelua käsitteleviä kirjoitelmia ja saavutti aseman Maon ajatusten johtavana tulkitsijana. Hänen läpimurtoaan tällä saralla edustivat vuonna 1951 julkaistu essee ”Mao Zedongin teoria Kiinan vallankumouksesta on yhdistelmä marxismi-leninismiä ja Kiinan vallankumousta” sekä kirja ”Mao Zedong Kiinan vallankumouksesta”.[2] Chenillä oli merkittävä rooli Maon henkilökultin luomisessa.[3] Pienen punaisen kirjan sisältämät otteet Maon kirjoituksista ovat pääosin hänen valikoimiaan.[1]
Kiinan kansantasavallassa Chen luonnosteli monet Kansan päivälehden tärkeistä artikkeleista. Vuonna 1958 hänestä tuli puolueen julkaiseman teoreettisen lehden Hongqin (”punalippu”) päätoimittaja.[2] Chen valittiin puolueen keskuskomiteaan 1946, politbyroon varajäseneksi 1956 ja täysjäseneksi 1966.[2][4]
Chen Boda oli yksi vuonna 1966 käynnistyneen kulttuurivallankumouksen taustavoimista. Hän oli kulttuurivallankumouksen pienryhmän ensimmäinen puheenjohtaja, ja hän julkaisi Maon käskystä 1. kesäkuuta 1966 Kansan päivälehdessä kulttuurivallankumouksen alkua merkinneen artikkelin, jossa kehotettiin kiinalaisia hyökkäämään ”pimeiden henkien” kimppuun.[3] Chen nimitettiin tuolloin myös politbyroon pysyvän komitean jäseneksi.[2] Vuonna 1970 hän kuitenkin suututti Maon tuettuaan keskuskomiteassa Lin Biaoa Zhang Chunqiaoa vastaan.[3] Mao käynnisti pian kampanjan kulttuurivallankumouksen aikaisia ”vasemmistolaisia” ylilyöntejä vastaan, ja Chen syrjäytettiin vuonna 1970 politbyroosta.[2]
Chen oli yhtenä syytettynä marraskuussa 1980 käynnistyneessä oikeudenkäynnissä Jiang Qingiä ja niin sanottua neljän koplaa vastaan. Chen tuomittiin 18 vuoden vankeuteen tammikuussa 1981, mutta hänet tiettävästi laskettiin pian vapaaksi hänen huonon terveytensä vuoksi. Hänet erotettiin kommunistisesta puolueesta vuonna 1983.[2] Chen kuoli 85-vuotiaana vuonna 1989 sydämen vajaatoimintaan.[4]