Chick Corea Elektric Band
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Chick Corea Elektric Band | |
|---|---|
 Chick Corea Elektric Band esiintymässä vuonna 2007. |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1985–1993, 2004 |
| Tyylilaji | jazz-rock, jazz-funk, post-bop |
| Kotipaikka | Los Angeles |
| Jäsenet | |
| Entiset jäsenet |
John Patitucci, basso |
| Levy-yhtiö | |
Chick Corea Elektric Band on pianisti Chick Corean johtama fuusiojazz-yhtye. Hylättyään 1970-luvulla toimineen ja vuonna 1983 comeback-kiertueen tehneen Return to Forever -projektinsa, Corea perusti pari vuotta myöhemmin Elektric Bandin. Yhtyeiden tyylit poikkeavat merkittävästi toisistaan. Elektric Band hylkäsi progressiiviselle ja psykedeeliselle rockille tyypilliset soundit ja kehittyi enemmän jazz-funkin ja post-bop jazzin suuntaan.
Elektric Bandin levyt menestyivät tyylilajin huomioon ottaen kaupallisesti varsin hyvin. Kriitikot ovat myös antaneet yhtyeelle tunnustusta yhtenä oman aikansa fuusiojazzin merkittävimmistä lipunkantajista. Joitakin levyjä on kritisoitu ylituotannosta, toiset taas ovat soundiltaan pelkistetympiä. Levyjen välillä tapahtuu usein rajuja tyylinvaihdoksia. Albumeilla ei ole monille 1980-luvun fuusiolevyille tyypillisiä vokaaliraitoja lainkaan, joskin joistakin kappaleista ("Elektric City", "The Kicker") tehtiin promootiovideot. Yhtye toi yleisön tietoisuuteen monia nousevia jazz-kykyjä. Levyjen kappaleet ovat uusia (lukuun ottamatta vuoden 1993 Jimmy Heath -coverkappaletta "C.T.A.") ja ne on säveltänyt melkein aina Corea.
Levyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen levy, Elektric Band, ilmestyi vuonna 1986. Levyä hallitsevat 1980-luvulle tyypilliset syntetisaattorisoundit sekä Dave Wecklin elektroniset rummut. Weckl itse alkoi tulla tunnetuksi virtuoosirumpalina nimenomaan tämän levyn myötä. Levyllä kitaraa soittaa kahdella raidalla Scott Henderson ja muilla Carlos Rios. Kappale "Got a Match" omistettiin menehtyneen multipuhaltaja Joe Farrellin muistolle ja se on muita raitoja tyyliltään hieman lähempänä perinteistä jazzia. Wecklin lisäksi levy alkoi tuoda nimeä basisti John Patituccille, josta tuli Wecklin tavoin soittimensa uusi eturivin virtuoosi.
Toinen levy, Light Years (1987) siirtyy tyyliltään selvästi kohti jazz-funkia. Nyt yhtyeeseen kuuluu myös saksofonisti, Eric Marienthal. Lisäksi kitaristiksi vakiintuu Frank Gambale, joskin Rios soittaa yhä muutamilla kappaleilla. Yhtyeen pitkäaikaisin kokoonpano on näin vakiintunut.
Kolmas levy Eye of the Beholder on soundiltaan edeltäjiään selvästi pehmeämpi. Corea soittaa pääasiassa akustista pianoa ja Gambale soittaa joillakin raidoilla akustista kitaraa. Monet sävellyksistä ovat yhtyeen muusta tuotannosta poiketen selkeän latinovaikutteisia. Corea sanoi saaneensa "Eternal Child" sävellyksen melodian unessa.
Yhtyeen neljäs levy, Inside Out (1991), on tyyliltään kaikista lähinnä suoraviivaista post-bop jazzia, vaikka se voidaan silti luokitella fuusiolevyksi, ei vähiten nimiraitansa takia. Corea soittaa lähinnä akustista midi-pianoa, mutta Gambale pitäytyy koko levyn sähkökitarassa. Levyn päättää 15-minuuttinen neljään osaan jaettu "Tale of Daring", jossa kuullaan varsin vapaata improvisaatiota ja avantgarde-jazzille tyypillisiä melodioita.
Pitkäaikaisimman kokoonpanon viimeinen levy oli Beneath the Mask (1991), jossa palataan sähköiseen jazz-funkiin ja kuullaan taas Patituccin peukutuskuvioita ja Corean synasooloja.
Seuraava Elektric Band levy, Paint The World (1993), muutti yhtyeen kokoonpanoa suuresti. Corean itsensä lisäksi vain Marienthal päätti jatkaa, ja levyn kannessa lukeekin "Elektric Band II". Rumpuihin löydettiin Gary Novak, kitarassa on Gambalea selvästi blues-rockmaisempaa lähestymistapaa suosiva Mike Miller ja bassossa on sooloilun kokonaan muille muusikoille jättävä Jimmy Earl. Levy on tyyliltään lähellä Inside Outin post-bopin ja fuusion rajamailla heiluvaa modernia jazzia. Syntetisaattoreita käytetään vain taustalla, mutta sähköpiano on monella raidalla keskeisessä asemassa.
Uusi kokoonpano ei tehnyt enempää levyjä, ja Elektric Band -projekti jäi sivuun kymmeneksi vuodeksi. Pitkäaikaisin kokoonpano teki comebackin vuonna 2004, jolloin julkaistiin yksi uusi levy, To the Stars. Se jatkaa rohkean kokeilevan fuusion linjoilla ja on Elektric Bandin ainoa teema-albumi, perustuen tieteistarinaan.
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Chick Corea Elektric Band (1986)
- Light Years (1987)
- Eye of the Beholder (1988)
- Inside Out (1990)
- Beneath the Mask (1991)
- Elektric Band II: Paint the World (1993)
- To the Stars (2004)
(Ensimmäiselle ja toiselle levylle on lisätty myöhemmin uusia kappaleita. Levyjen alkuperäiset painokset päättyvät kappaleisiin "India Town" ja "View from the Outside". Lisäksi ensimmäiselle levylle lisättiin intro)