”Child in Time” Deep Purple | ||
---|---|---|
![]() | ||
Belgiassa vuonna 1972 julkaistun singlen kansikuva. | ||
Kappaleen tiedot | ||
Albumilta | Deep Purple in Rock | |
Julkaistu | 3. kesäkuuta 1970 | |
Tyylilaji | hard rock,[1] heavy metal,[2] progressiivinen rock[3] | |
Kesto | 10.14 | |
Levy-yhtiö | ![]() ![]() | |
Muut kannet | ||
![]() Hollantilainen single vuodelta 1989. | ||
Deep Purple in Rockin muut kappaleet | ||
”Bloodsucker” 2. |
”Child in Time” 3. |
”Flight of the Rat” 4. |
Child in Time on englantilaisen hard rock -yhtye Deep Purplen sodanvastainen kappale. Koko yhtyeen kirjoittamaksi merkitty kappale tehtiin 1969, ja se julkaistiin ensi kerran yhtyeen neljännellä studioalbumilla Deep Purple in Rock vuonna 1970. Yhtye oli kuitenkin esittänyt kappaletta konserteissa jo aiemmin.
”Child in Time” on yhtyeen pisimpiä kappaleita ja se kestää yli kymmenen minuuttia. Kylmästä sodasta kertova kappale on kuuluisa varsinkin laulaja Ian Gillanin poikkeuksellisen korkeasta laulusta ja Ritchie Blackmoren kitarasooloista. Kappaleen sävellys on osin plagiaatti It’s a Beautiful Day -yhtyeen kappaleesta ”Bombay Calling”.
Deep Purplen toinen kokoonpano (Mark II) syntyi basisti Roger Gloverin ja laulaja Ian Gillanin liityttyä yhtyeeseen kesällä 1969.[4] ”Child in Time” oli ensimmäisiä uuden kokoonpanon kappaleita yhdessä ”Speed Kingin” kanssa ja selvästi yhtyeen aiempaa tyyliä raskaampi.[5]
”Child in Time” syntyi kosketinsoittaja Jon Lordin tapaillessa It’s a Beautiful Day -yhtyeen uutta kappaletta ”Bombay Calling”.[6] Muu orkesteri yhtyi Lordin soittoon ja muutteli kappaletta joistain kohdista.[7] Pääriffi säilyi kuitenkin samana, vaikka It’s a Beautiful Dayn versio onkin paljon nopeampi ja riffi soitetaan siinä jousisoittimilla.[8] Gillan lauloi ydinsodasta kertovan sanoituksen spontaanisti: meneillään ollut kylmä sota ja sen tuoma uhka inspiroi häntä, joten sodanvastaisen kappaleen sanat syntyivät helposti.[6]
Kaikki jäsenet pitivät lopputulosta onnistuneena ja kokoonpanon aloitettua esiintymiset heinäkuussa myös tämä kappale otettiin mukaan soittolistalle. Konserteissa kappale hioutui valmiiksi.[5] Kappale esitettiin myös Concerto for Group and Orchestran ensiesityksessä 1969, jolloin Deep Purple esitti kolmen kappaleen setin ennen kuin yhtye yhdessä sinfoniaorkesterin kanssa soitti itse konserton.[9] Kappaletta ei kuitenkaan vielä julkaistu Concerton konserttitallenteella, vaan ainoastaan konsertto itse.[10] Konserttikiertueilla ”Child in Timesta” tuli ohjelmiston vakionumero,[11] ja studioversio julkaistiin yhtyeen neljännellä albumilla Deep Purple in Rock vuonna 1970.[12]
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
»The story of a loser — it could be you. (suom. Häviäjän tarina – se voisit olla sinä.)»
(Deep Purple in Rockin sisäkansissa oleva kuvaus kappaleesta.)
Society of Rock -sivustolla ”Child in Timea” kuvaillaan ”protestilauluksi, josta lopulta tuli heavy metal -klassikko”.[2] Pete Prown ja Harvey P. Newquist määrittelevät sen taiderockiksi tai progressiiviseksi rockiksi.[3]
Kappale alkaa Jon Lordin rauhallisella Hammond-urkujen soitolla, johon pian liittyvät mukaan Ritchie Blackmoren soittama kitara ja Roger Gloverin soittama basso. Rumpali Ian Paice soittaa myös mukana, mutta aloittaa varsinaisen rumpukompin vasta, kun ensimmäinen säkeistö päättyy ja laulaja Ian Gillan aloittaa korkeat kirkaisut falsetissa. Gillan alkaa kirkua vähä vähältä voimakkaammin ja säröisemmin, ja samalla soitto kehittyy taustalla raskaammaksi. Seuraa Blackmoren pitkä blues-vaikutteinen[13] kitarasoolo, jonka aikana tempo välillä nopeutuu.[14]
Soolon jälkeen kappale alkaa alusta ja etenee samoin kuin ensimmäisellä puoliskolla: Gillan laulaa saman säkeistön uudelleen, mitä seuraa jälleen kiihtyvää falsettilaulua. Uutta soolo-osuutta ei kuitenkaan enää tule, vaan viimeisten kirkaisujen jälkeen kappale loppuu kaoottisiin riitasointuihin.[14][15]
Heikki Heino arvioi Deep Purple -historiikissaan, että ”Child in Timesta” on tullut eräs 1970-luvun tunnetuimmista kappaleista.[16] Kappaleen suosiota lisäsi sen sodanvastaisen sanoman sopiminen aikakautensa tunnelmiin.[7] Radio Free Europen soiton ansiosta kappale sai mainetta myös rautaesiripun takana.[6] Verkkolehti Society of Rockin mukaan useimmat ajattelevat Deep Purplen nimen kuullessaan ”Smoke on the Wateria”, mutta yhtyeen ihailijat muistavat parhaiten ”Child in Timen”, sillä se on kappale, jonka ansiosta Deep Purplen erottui muista yhtyeistä.[2]
Record Mirrorin aikalaisarviossa Rodney Collins kiitti Ian Gillanin laulusuoritusta, ja New Musical Expressin Richard Green ihasteli tämän ”hämmästyttäviä crescendoja”.[17] AllMusicin Eduardo Rivadavia pitää laulusuoritusta Gillanin parhaana.[18] Sputnikmusic-sivuston arviossa kehutaan kitarasooloa, joka saattaa olla Ritchie Blackmoren uran paras. ”[Blackmorelle] tyypillinen bluesvaikutteinen soolo on yli kaksi minuuttia pitkä, ja jokainen sekunti on sen arvoinen.”[13] George Starostin kehuu kappaleen ”ylväyttä”, joka ei sorru muiden aikakauden hard rock -yhtyeiden teennäiseen mahtipontisuuteen.[19] Metallican Lars Ulrich on nimennyt ”Child in Timen” yhdeksi suosikkikappaleistaan ja Deep Purplen ”ikonisimmaksi hetkeksi”.[2]