Christopher Columbus Langdell (22. toukokuuta 1826 New Boston, New Hampshire – 6. heinäkuuta 1906 Cambridge, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen oikeustieteilijä.
Langdell toimi Harvardin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina. Hän uudisti oikeustieteellistä tutkintoa ottamalla käyttöön säännöllisesti etenevät pakolliset kurssit ja kokeet. Hän myös kehitti oikeustieteen opetuksen case method -lähestymistavan, joka saavutti universaalin aseman oikeustieteellisessä koulutuksessa Yhdysvalloissa.[1][2]
Langdell kehitti oikeudellisen tulkintaformalismin, joka nopeasti vakiinnutti asemansa amerikkalaisen oikeustieteen ja juristikoulutuksen valtavirtana 1800-luvun jälkipuolella. Formalismi sai vaikutteita saksalaisesta oikeustieteestä, ja sen taustalla oli etenkin kapitalistisen markkinatalouden kehittyminen, mikä loi tarvetta oikeuden ennustettavuudelle. Langdellin formalismin mukaan tärkeiden oikeustapausten määrä tulee vähentää mahdollisimman pieneksi ja näistä yksittäisistä ennakkoratkaisuista tulee johtaa päättelyn avulla niiden taustalla vaikuttavia yleisiä oikeusperiaatteita. Siinä korostettiin voimakkaasti stare decisis -oppia eli yksittäisen ennakkoratkaisun tai ennakkoratkaisujen sarjan sisältämän yleisesti velvoittavan oikeusohjeen eli ratio decidendin merkitystä. Oikeustiede ymmärrettiin luonnontieteiden kaltaiseksi tarkaksi ja arvovapaaksi tieteeksi, joka toimii autonomisesti omien metodologisten sääntöjensä mukaan ja jonka ulkopuolelle rajautuvat oikeuden yhteiskunnalliset vaikutukset ja tausta-arvot.[1][3]
Langdellin formalismia kehittivät edelleen hänen oppilaansa James Barr Ames ja Joseph Beale.[4] Myöhemmin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa formalismia arvostelivat voimakkaasti amerikkalaisen oikeusrealismin edustajat, jotka korostivat oikeudellisen ratkaisutoiminnan tosiasiallisia yhteiskunnallisia vaikutuksia.[5][6]