Chrysler Imperial

Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Imperial (automerkki) kanssa.
Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla.
Chrysler Imperial
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Valmistaja Chrysler
Valmistusvuodet 1926–1954
1989–1993
Luokka Full-size
Seuraaja Chrysler LHS

Chrysler Imperial on ylellinen henkilöauto, jonka yhdysvaltalainen Chrysler esitteli ensimmäisen kerran 1926. Imperialia myytiin Chrysler -nimellä vuoteen 1954 asti. Tämän jälkeen se oli oma merkki vuosina 1955–1975 ja 1981–1983. Imperial palasi Chryslerin mallistoon 1990. Sitä myytiin vuoteen 1993 asti. Imperial oli Chryslerin lippulaivamalli.

Crown Imperial Limousine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1958 Crown Imperial Limousine

Erääksi Mercedes-Benz 600:n pitkän akselivälin mallin uhriksi voi nähdä Chrysler-yhtymän Imperial-divisioonan (1955–1975) italialaisella Ghia-koritehtaalla tilauksesta vuosina 1957–1965 valmistuttaman[1] ”Crown Imperial Limousine” -mallin. Tämä akseliväliltään Italiassa 20,5 tuumaa aluksi divisioonan jäykimmän ”full size” -avoauton rungosta suuritöisesti jatkettu, ja sarja-Imperialeihin verrattuna moninkertaisesti kalliimpi edustusauto oli sekin yhtymälle alusta alkaen tappiollinen[2], ja siksi Chrysler oli Imperial-merkin imagoa rakentaakseen valikoinut tarkasti asiakkaat, jotka voisivat tilata sellaisen. Ghia-limusiineja valmistui kahdeksan vuoden aikana vain 132 kappaletta[3]. Yhtymä pestasi vuonna 1961 Fordilta korisuunnittelija Elwood Engelin, jonka kynästä tuolloin lanseerattu ja suurmenestyksen saavuttanut, hillityn elegantti Lincoln Continental oli syntynyt. Engel suunnitteli Imperialille samalla tavoin yksinkertaisemmin muotoillun, selkeästi edeltävistä Virgil Exnerin siipiauto-aikakauden ylettömän koristeellisia malleista poikkeavan ja erittäin tyylikkään uutuuden vuodelle 1964[4], joka esiteltiin syyskuussa 1963 samaan aikaan kuin Mercedes-Benz 600 Frankfurtissa. Kun vuoden 1964 sarjamallit Crown ja Le Baron (4-ovinen) maksoivat 5 581–6 455 dollaria, oli Ghia-limusiinin lähtöhinnaksi ilmoitettu 18 500 dollaria. Uudenmallisella korilla varustettua pitkää limusiinia valmistui Ghialla enää 20 kappaletta, joista viimeiset kymmenen vuoden 1965 korimuutoksilla. Viimeisen valmistuneen yksilön luovutushinta vuonna 1965 oli noussut 19 800 dollariin, samaan kuin Mercedes-Benz 600:n perushinta[5], ja saksalainen kilpailija valtasi osansa kapeasta segmentistä automaailman huipulla: 600 LWB:n saavutti vuonna 1965 peräti 63 kappaleen tuotantomäärän. Kalliin ja huippulaatuisen Ghia-mallin jälkeen Imperial siirsi limusiinien valmistuksen kustannussyistä espanjalaiselle ajoneuvovalmistaja Barreirosille, jonka tuotteet olivat asiakkaille kuitenkin pettymyksiä. Barreiros-limusiinien johtosarjat kuuluvat koostuneen samanvärisistä sähköjohdoista: kymmenen kappaleen jälkeen Chrysler-yhtymä katsoi parhaimmaksi etsiä yhdysvaltalaisia kumppaneita valmistamaan viimeiset harvalukuiset limusiininsa. Suomessa on vielä tehtaan omatuotantona vuonna 1956 valmistunut, ja alun perin puolustusministeri Emil Skogin virka-autona toiminut Crown Imperial Limousine C-70[6], yksi kunnostettava vuoden 1955 tehdaslimusiini (Suomi-auto), ja tiettävästi yksi Ghia-limusiini.

Sukupolvet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ensimmäinen sukupolvi (1926–1930)
    Ensimmäinen sukupolvi
    (1926–1930)
  • Toinen sukupolvi (1931–1933)
    Toinen sukupolvi
    (1931–1933)
  • Kolmas sukupolvi (1934–1936)
    Kolmas sukupolvi
    (1934–1936)
  • Neljäs sukupolvi (1937–1939)
    Neljäs sukupolvi
    (1937–1939)
  • Kuudes sukupolvi (1949–1954)
    Kuudes sukupolvi
    (1949–1954)
  • Seitsemäs sukupolvi (1990–1993)
    Seitsemäs sukupolvi
    (1990–1993)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Godshall, Jeff: The Ghia Crown Imperials (7-sivuinen historia Ghia Imperial-limusiineista) Special Interest Autos. Joulukuu 1972. Imperial Club. Arkistoitu 15.5.2016. Viitattu 12.8.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Schreiber, Ronnie: A Crown Imperial Limousine fit for a Queen (Tiivis historia Imperial-limusiineista) TTAC. 24.7.2014. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Crown Jewel: 1964 Ghia Landau Crown Imperial Limousine (Laaja Ghia-limusiinien esittely, kuvia) notoriousluxury.com. 11.4.2015. notoriousluxury.com. Viitattu 24.10.2020. (englanniksi)
  4. ↑ 1964 Imperial Automotive Mileposts. Arkistoitu 3.8.2015. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  5. ↑ The Last Imperial Limousine by GHIA Imperial Club. 24.7.2012. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  6. ↑ 1950-luvulla paheksuntaa aiheuttanut Crown Imperial... (Emil Skogin Imperial) 27.2.2020. Classic Motor Show Lahti. Viitattu 24.10.2020. (suomeksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä autoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.