Citizen Cohn | |
---|---|
Ohjaaja | Frank Pierson |
Käsikirjoittaja | David Franzoni |
Perustuu | Nicholas von Hoffmanin kirjaan |
Säveltäjä | Thomas Newman |
Kuvaaja | Paul Elliott |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | HBO |
Levittäjä | HBO |
Ensi-ilta | 1992 |
Kesto | 107 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Citizen Cohn (tv-esityksessä Kansalainen Cohn) on Frank Piersonin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1992. Tosipohjainen televisioelokuva kertoo lakimies Roy Cohnista (James Woods), joka toimi Yhdysvaltojen senaattori Joseph McCarthyn (Joe Don Baker) pääneuvonantajana toisen punapelon aikana 1950-luvulla. Liberaalin juutalaisperheen kasvatista ja homoseksuaalisuutensa peittäneestä Cohnista tuli kaksinaismoralistinen kommunisteja, juutalaisia ja homoja jahtaava hallituksen kätyri ja Ethel ja Julius Rosenbergin oikeudenkäynnin syyttäjä. David Franzonin käsikirjoitus perustuu Nicholas von Hoffmanin bestseller-kirjaan. Tarinan kehyskertomus näyttää Cohnin 1980-luvun keskivaiheilla asianajo-oikeutensa menettäneenä, aidsin riuduttamana, hourailevana vuodepotilaana, joka yhä jaksaa alistaa häntä hoitavia ihmisiä. Lapsuusjaksot pohjustavat Cohnin luonteen kehittymistä.[1]
Todettuaan Cohnin kuolleeksi sairaalan mieslääkäri sanoo: ”Lopultakin hän teki jotakin inhimillistä.”
James Woods | … | Roy Marcus Cohn |
Joe Don Baker | … | senaattori McCarthy |
Joseph Bologna | … | Walter Winchell |
Ed Flanders | … | Joseph N Welch |
Frederic Forrest | … | Dashiell Hammett |
Lee Grant | … | Dora Cohn |
Pat Hingle | … | J. Edgar Hoover |
John McMartin | … | vanhempi lääkäri |
Josef Sommer | … | Albert Cohn |
Daniel Benzali | … | Francis Joseph Cardinal Spellman |
Tovah Feldshuh | … | Iva Schlesinger |
John Finn | … | senaattori Charles Potter |
Frances Foster | … | ensimmäinen Annie Lee Moss |
Allen Garfield | … | Abe Feller |
David Marshall Grant | … | Robert F. Kennedy |
Citizen Cohn voitti kolme Emmy-palkintoa (roolituksesta, leikkauksesta ja maskeerauksesta) ja oli ehdolla yhdeksässä muussakin kategoriassa. Golden Globe -ehdokkuudet tulivat parhaan televisioelokuvan ja parhaan tv-miespääosan sarjoissa.[2]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano antoi elokuvalle neljä tähteä viidestä ja piti sitä hallittuna televisioelokuvana, jossa Woods tekee vakuuttavan roolityön.[1]