Clarence von Rosen

Clarence von Rosen

Clarence von Rosen (12. toukokuuta 1867 Tukholma – 12. toukokuuta 1955) oli ruotsalainen kreivi, urheilija, upseeri, urheilujohtaja ja Ruotsin kuninkaan hovitallimestari.

Clarence von Rosen oli kreivi Carl Gustav von Rosenin (s. 1824) ja amerikkalaissyntyisen Ella von Rosenin (o.s. Carlton Moore) poika.[1] Muita sisaruksia olivat kenraaliluutnantti Reinhold von Rosen, yliseremoniamestari Eugéne von Rosen, etnografi Eric von Rosen sekä Maud von Rosen. Äidin suvun rikkauden myötä von Rosenin perheen elämä oli taloudellisesti huoletonta. Clarence avioitui 1898 vapaaherratar Agnes Maria von Blixen-Finecken kanssa, joka oli hovitallimestari, vapaaherra Fredrik von Blixen-Finecken tytär. Clarence von Rosen asui 1895–1899 von Rosenin palatsissa Tukholman Strandvägenillä.

Clarence von Rosen valmistui upseeriksi vuonna 1887 Ruotsin armeijan ratsuväessä. Vuonna 1907 hänestä tuli ratsumestari ja 1916 hovitallimestari. Hän sai ratsastuskoulutusta Wienissä Espanjalaisessa ratsastuskoulussa. Tukholmassa hän rakensi korkealuokkaisen laukkatallin. Hän oli vuosisadan vaihteen menestyksekkäin ruotsalaisratsastaja.

Hän käytti tarmonsa saadakseen ratsastuksen olympialajiksi. Tämän asian toteuttamiseen antoi hyvän mahdollisuuden hänen valintansa Kansainväliseen olympiakomiteaan (KOK) vuonna 1900. Vuoden 1904 kesäkisoissa laji jäi vielä pois ohjelmasta, mutta sen jälkeen von Rosen vastasi vuoden 1912 Tukholman kesäkisoissa ratsastuksesta ja sen järjestelyistä. Hänen aloitteestaan perustettiin vuonna 1921 kansainvälinen lajiliitto ratsastusurheilulle. Hänestä tuli lajiliiton kunniajäsen vuonna 1935. Von Rosen oli KOK-jäsen aina vuoteen 1948 asti, jolloin hän oli täyttänyt 80 vuotta.[1]

Von Rosen kilpaili nuoruudessaan myös monessa muussakin lajissa, kuten jääpallossa, jääkiekossa, jalkapallossa, tenniksessä ja taitoluistelussa. Hän oli usean lajin ruotsalaisia uranuurtajia. Hän oli Ruotsin olympiakomitean johtajistossa vuosina 1913–1932, vuoden 1932 Lake Placidin talvikisoissa Ruotsin olympiajoukkueen johtaja ja olympiajoukkueen johtajistossa Los Angelesissa 1932 ja Berliinissä 1936. Von Rosen oli useiden tukholmalaisten urheiluseurojen puheenjohtaja. Hän oli perustamassa Ruotsin jalkapalloliittoa ja oli sen ensimmäinen puheenjohtaja.[2] Hänen mukaansa nimettiin kiertopalkinto von Rosenin pokaali, jonka sai Ruotsin kunkin vuoden miesten jalkapallomestarijoukkue. Pokaali oli kiertopalkintona vuoteen 2000 asti. Pokaalista luovuttiin aikanaan von Rosenin persoonaan liittyneen natsimyönteisyyden vuoksi. Ei haluttu enää vuonna 2000 tällaista äärioikeistolaista kytkentää ruotsalaiseen jalkapalloiluun.

Suomalaisille von Rosen tuli tunnetuksi vuoden 1940 kesäolympialaisten hakuprosessin yhteydessä, jossa kilpailu käytiin hakuprosessin loppuvaiheessa Tokion ja Helsingin välillä. Hän kommentoi ruotsalaisessa urheilulehti Idrottsbladetissa Helsingin suunnitelmia kriittisesti arvioiden, että urheilun johto ei ollut vielä valmis kisojen järjestämiseen. [3]

1930-luvun aikana Clarence von Rosen tuli poliittisesti tunnetuksi ruotsalaisena kansallissosialismin kannattajana yhdessä veljensä Ericin kanssa. Hän osallistui mm. Nürnbergin puoluepäiville vuonna 1936 ja oli Adolf Hitlerin 50-vuotispäivillä Berliinissä ruotsalaisonnitteludelegaation jäsen. [4]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vem är det : Svensk biografisk handbok runeberg.org. 1943.
  • Hansen, Lars-Erik: Clarence von Rosen - en idrottsnestor - och hans personarkivRiksarkivet, 1993-. Määritä julkaisija! ISBN 951-95861-3-X (ruotsiksi)
  • Engberg, Maud: Hjärtats kavaljer: Clarence von Rosen. Stockholm: Bonnier, 1979. ISBN 91-0-044102-3 (ruotsiksi)
  • Klosterborg, Gunila: Clarence von Rosen: pionjär inom svensk ridsport. Stockholm: Enskilda byrån, Riksarkivet, 1990. (ruotsiksi)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Greve Clarence von Rosen, Lord of Rockesholm Genealogics.com. Viitattu 19.11.2013. (englanniksi)
  2. ↑ Aftonbladet: ”Ingen förknippar SM-pokalen med naziverksamhet”, 3.11.2000
  3. ↑ Helge Nygrén: Olympiatuli joka sammui sodan tuuliin, s. 13. Helsinki: Postmediat Oy, 1991. ISBN 951-95861-3-X
  4. ↑ http://wwwc.aftonbladet.se/sport/0011/03/vonrosen.html