Clevelandinruunikko | |
---|---|
Tyyppi: | kevyt lämminverinen |
Alkuperä ja nimet | |
Alkuperämaa: | Iso-Britannia |
Polveutuminen: | vanhat paikalliset hevoset, englannintäysiverinen, berberihevonen, andalusianhevonen |
Rodun syntyaika: | keskiaika |
Esiintyminen ja käyttö | |
Käyttötarkoitus: | valjakkohevonen |
Globaali esiintyminen: | uhanalainen[1] |
Ominaisuudet | |
Korkeus: | 160-165 cm |
Värit: | ruunikko; merkeistä sallitaan vain pieni tähti[2] |
Clevelandinruunikko eli cleveland bay on brittiläinen, Clevelandin[2] alueelta kotoisin oleva hevosrotu. Se on Britannian alkuperäisistä hevosroduista vanhin[1][2] ja puhtain[1]. Rodun ainoa sallittu väri on ruunikko.[2]
Clevelandinruunikot ovat pitkäikäisiä ja älykkäitä hevosia. Säkäkorkeudeltaan ne ovat yleensä noin 160–165 cm ja väriltään ruunikkoja.[1] Rotuun syntyy kuitenkin silloin tällöin myös rautiaita, mutta muun kuin ruunikon värisiä yksilöitä ei hyväksytä.[2][3] Merkeistä hyväksytään ainoastaan pieni tähti, ja harjassa ja hännässä sallitaan korkeintaan hieman harmaata.[2]
Rakenteeltaan clevelandinruunikot ovat melko vankkoja ja erittäin kestäviä, ja niillä on myös monia valjakkohevoselle tunnusomaisia piirteitä. Niillä on suuri ja kuperahko pää, syvä runko, vahvat lavat sekä lihaksikas, pitkänpuoleinenselkä. Kaviot ovat lujat, hyvänmuotoiset ja sinertävänmustat.[1][2] Jalat ovat lihaksikkaat ja hyväluustoiset[2] ja takaosa erittäin voimakas.
Rodun luonnetta pidetään rauhallisena.[2]
Clevelandinruunikon katsotaan polveutuvan alun perin roomalaisten Englantiin tuomista hevosista. Jo keskiajalta on asiakirjoja, joissa mainitaan Yorkshiressa käytetyt ruunikot vaunuhevoset, joilla ei ollut pitkiä vuohiskarvoja. Rotu oli kehitetty alun perin kiertelevien kauppiaiden kuormahevosiksi, ja tunnettiin 1500- ja 1600-luvuilla nimellä chapman horse eli kauppamiehenhevonen.[2]
Clevelandinruunikkoon on 1700-luvulla risteytetty useita rotuja. Gallowaynponia arvellaan käytetyn parantamaan rodun nopeutta ja liikkeitä, ja englannintäysiverinen jalosti rodun ulkomuotoa. Tuolloin englannintäysiveristä parantamaan käytettiin vielä arabianhevosia, ja kaksi tärkeää rotuun vaikuttanutta englannintäysiverioritta Manica ja Jalap olivatkin puoliksi ja neljäsosaksi arabialaista sukua.[2]
1800-luvulla clevelandinruunikosta risteytettiin englannintäysiverisen kanssa korkeampi yorkshirenvaunuhevonen, josta tuli suosittu rotu kautta maailman. Autojen yleistyminen kuitenkin syrjäytti rodun, joka miltei hävisi. Puhdasrotuiset clevelandinruunikot säilyivät monipuolisempina, ja niitä käytettiin sekä metsästysratsuina, kuormahevosina sekä vaunuhevosina. Toisen maailmansodan jälkeen yhä edennyt koneellistuminen uhkasi hävittää rodun, kunnes sen säilyttämisestä alettiin kiinnostua 1960-luvulla. Etenkin arvokasta jalostustyötä rodun parissa tehneen kuningatar Elisabet II:n merkitys rodun uudelle suosiolle oli merkittävä.[2] Clevelandinhevonen on nykyisin yhä harvinainen rotu ja puhdasrotuisia tammoja on vain vähän[1].
Nykyään clevelandinruunikoita käytetään pääasiallisesti vaunuhevosina, jollaisiksi ne sopivat hyvin muun muassa näyttävyytensä ja rodun yhtenäisen värityksen ansiosta. Rotu on Britannian hovissa käytetyistä kahdesta hevosrodusta runsaslukuisempi. Se on ollut kuninkaallisten suojeluksessa jo 200 vuoden ajan.
Clevelandinruunikon pitkään jatkunut puhdasjalostus on tehnyt rodusta arvokkaan muiden rotujen jalostuksessa, ja se on vaikuttanut esimerkiksi nykyajan parhaana kilpahevosrotuna pidetyn holsteininhevosen kehitykseen. Englannintäysiverisen ja clevelandinruunikon risteytyksiä pidetään erinomaisina esteratsuina.[2]