Codex Bezae Cantabrigensis (Gregory-Aland no. D tai 05) on merkittävä Uuden testamentin käsikirjoitus 400- tai 500-luvulta. Se on kirjoitettu eteläisen Ranskan tai eteläisen Italian alueella.[1] Jean Calvinin oppilas Theodor Beza lahjoitti sen Cambridgen yliopiston kirjastolle vuonna 1581.[2]
Käsikirjoitus on kaksikielinen, se sisältää sekä kreikan- että latinankielisen tekstin. Siihen sisältyy suurin osa neljästä kanonisesta evankeliumista, osia Apostolien teoista sekä pieni katkelma Kolmannesta Johanneksen kirjeestä.[1]
Codex Bezae esittää evankeliumit poikkeavassa järjestyksessä: Matteus, Johannes, Luukas ja Markus. Evankeliumeista ainoastaan Luukas on täydellinen.[1]
Codex Bezaessa on paljon poikkeavia tekstivariaatioita, mutta sitä ei pidetä kaikista luotettavimpana lähteenä.[3] Se on osin ristiriitainen, ja osin sopusointuinen Codex Vaticanuksen, Codex Sinaiticuksen ja Codex Alexandrinuksen kanssa. Esimerkkejä eroavaisuuksista löytyy seuraavista kohdista: Matteus 23:14; 24:36; 27:49; Markus 7:16; 9:44, 46; 11:26; Luukas 15:21; Johannes 5:4.
Koodeksi on kirjoitettu yhteen sarakkeeseen sivua kohti. Siihen kuuluu 406 lehteä alkuperäisestä noin 534:stä. Kreikankielinen teksti on vasemmalla ja latinankielinen oikealla sivulla. Jokaisen kirjan kolme ensimmäistä riviä on kirjoitettu punaisella. Codex Bezae on kirjoitettu majuskelikirjoituksella. Käsikirjoitusta on työstänyt ainakin yhdeksän korjaajaa 500- ja 1100-lukujen välillä.