Commer

Commer-linja-auto (1909)

Commer oli brittiläinen ensisijaisesti kuorma- ja pakettiautojen valmistaja, joka oli liitetty Rootes-yhtymään vuonna 1934.[1] Commerin pienimmät Commer Cob -pakettiautot olivat tekniikaltaan Hillmanneja, joskin varustukseltaan karumpia kuin henkilöautot. Commerin tehdas sijaitsi Lutonin kaupungissa Englannissa.[2]

Yhdysvaltalainen Chrysler Corporation otti Rootes-yhtymän haltuunsa vuonna 1967, minkä jälkeen Commer-tavara-autot muuttuivat vähitellen Dodge-merkkisiksi. Commer-nimi jäi lopullisesti pois käytöstä vuonna 1976. Vuonna 1978 Chrysler myi kaikki Euroopan toimintonsa, mukaan lukien Britannian tehtaansa, ranskalaiselle PSA-yhtymälle.[3] Uudella omistajalla ei ollut erityisempää kiinnostusta kuorma-autoalaa kohtaan, ja niinpä tehdas siirtyi edelleen vuonna 1981 Renaultille. Viimeiset entisellä Commerin tehtaalla tehdyt, alun perin Dodgen nimellä markkinoidut kuorma-autot valmistuivat lokakuussa 1989 Renault-Dodge -nimisinä.[4][2]

Käyttö Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autola Oy solmi maahantuontisopimuksen Commerin kanssa vuonna 1937, mutta yhtäkään Commer-autoa ei tullut Suomeen ennen toista maailmansotaa. Ensimmäiset Commer-autot saatiin Suomeen vasta sodan jälkeen vuonna 1948. Autola Oy siirtyi Wihuri-yhtymän omistukseen vuonna 1961.[1]

Henkilöautoiksi rekisteröityjä Commer-autoja oli Suomen ajoneuvorekisterissä 1960-luvun alussa noin 40 kappaletta. Henkilöautojen tuontisäännöstelyn vuoksi henkilöautomaiset pakettiautot olivat vuonna 1960 niin myyviä, ettei autoja maahantuonut Wihuri Oy Autola saanut niitä tarpeeksi myyntiin. Loppuvuodesta myyntiin tuli paranneltuja 51 hv:n versioita. Autoja käytettiin myös pakettiautona, mm. HPY oli niiden suurkäyttäjä.

Sotien jälkeisinä vuosina Commer tuli Suomessa tutuksi hyötyajoneuvoina. Commer-linja-autoja, jotka näyttävät olleen kestävämpiä kuin muut tuonaikaiset englantilaiset linja-autot, oli vuonna 1956 rekisterissä 40 kappaletta (Bussiammattilainen 4/2007). Vuonna 1954 Commerin moottoriksi tuli rakenteeltaan erikoinen kaksitahtinen dieselmoottori, joka sopi mataluutensa ansiosta erityisen hyvin asennettavaksi ohjaamon alle, mutta käytössä se ei kuitenkaan ollut kovin kestävä. Wihuri-yhtymän toinen tytäryhtiö Teijon Tehtaat Oy kehitti Commerin suurimpiin kuorma-automalleihin omaperäisen teliakseliston; vastaavaa rakennetta käytettiin Vanaja-autoissa ja myöhemmin myös Sisuissa. [5]

Commer-kuorma-autoja myytiin 1970-luvulle saakka.

Pertti Duncker sanoo kirjassaan Purjevene nimeltään Merivuokko irroittaneensa itse suunnittelemansa ja toteuttamansa purjeveneen alkuperäisen apumoottorin juuri romutettavasta Commer-autosta.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Matti ja Mikko Hiittu: Piikkinokasta bulldogiin: kuorma-autot 1920–1960 (2. painos), s. 57. Helsinki: Alfamer Oy, 2013. ISBN 978-952-472-142-4.
  2. ↑ a b Kimmo Levä (toim.): Maantien ässät (Mobilia-vuosikirja 2005), s. 50. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2005.
  3. ↑ Markku Mäkipirtti: Brittiautot, s. 66. Tampere: Apali Oy, 2010. ISBN 978-952-5026-98-6.
  4. ↑ Mäkipirtti 2010, s. 195.
  5. ↑ Olli J. Ojanen: Kuorma-autot, s. 113. Helsinki: Alfamer Kustannus Oy, 2000.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä autoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.