Congreve-raketti

Congreve-raketin laukaisua esittävä piirros.

Congreve-raketti oli 1800-luvun sodankäynnissä käytetty rakettiase. Se nimettiin keksijänsä, brittiläisen Sir William Congreven mukaan.[1]

Kuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1813 Leipzigin taistelussa käytetty raketti.

Congreve-raketti muodostui rautaisesta sylinteristä, jonka sisältämä ruuti lennätti syttyessään raketin ilmaan. Lisäksi rakettiin kuului usean metrin pituinen lentoa tasapainottava varsi, ja se laukaistiin telineestä. Rakettien koko vaihteli huomattavasti: pienet ja keskikokoiset painoivat 3–19 kilogrammaa, mutta myös yli satakiloisia valmistettiin.[2] Congreve-raketin kantomatka oli 0,8–3,2 kilometriä. Rakettia voitiin käyttää palopommina tai vihollisten surmaamiseen.[1] Paloraketit saattoivat sisältää hartsin, rikin, salpietarin ja antimonin seosta tai vaikesti sammutettavaa fosforiseosta, joka sytyttyään levisi taistelukärkeen puhkottujen reikien kautta. Osassa raketeista oli ruudilla täytettyjä pieniä onttoja puukappaleita, joita lensi ympäriinsä jo ilmalennon aikana.[3] Aikalaisissa herättämästään kauhusta huolimatta Congreve-rakettien osumatarkkuus oli heikko, ja ne osuivat harvoin aiottuun kohteeseen.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
William Congreve valvomassa rakettitulta Kööpenhaminan pommituksen aikana vuonna 1807.

Congreve-rakettien innoittajana toimivat raketit, joita intialainen Mysoren kuningaskunta käytti sotiessaan Britanniaa vastaan 1790-luvulla.[1][4] Niitä päätyi brittien haltuun heidän vallattuaan Mysoren pääkaupungin Seringapatamin vuonna 1799. Britannian kuninkaalliseen tykistöön kuulunut William Congreve alkoi kehittää uutta rakettia vuonna 1804, ja kaksi vuotta myöhemmin hän sai 14-kiloisen raketin lentämään 2,7 kilometriä. Britannian armeija käytti Congreve-raketteja useissa Napoleonin sotien taisteluissa, ensi kerran pommittaessaan vuonna 1806 Boulognea. Britit käyttivät niitä myös Kööpenhaminan pommituksessa (1807) sekä Leipzigin (1813) ja Waterloon taisteluissa (1815).[2] Kööpenhaminassa pääosin Congreve-rakettien sytyttämät tulipalot polttivat neljänneksen kaupungista.[3] Vuoden 1812 sodassa ne olivat sekä brittien että yhdysvaltalaisten käytössä.[1] Tykkien kehitys teki niistä lopulta aseina vanhanaikaisia, mutta niille oli sen jälkeenkin käyttöä hätäraketteina meripelastuksessa.[4]

Vuoden 1812 Baltimoren taistelussa britit pommittivat Congreve-raketeilla Fort McHenryn linnoitusta. Taistelua kuvaa Francis Scott Keyn sepittämä Yhdysvaltain kansallislaulu ”The Star-Spangled Banner”, jonka ensimmäisessä säkeistössä viitataan ”rakettien punaiseen loimuun” (the rockets’ red glare).[1] Suomessa Congreve-raketteja käytettiin vuosien 1854–1855 Oolannin sodassa, jossa brittilaivasto tulitti niillä Suomen rannikkokaupunkeja.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Congreve rocket (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 22.11.2020.
  2. ↑ a b c Congreve Rocket (englanniksi) Waterloo 200 -sivusto. Viitattu 22.11.2020.
  3. ↑ a b Kasper Tonsberg Schlie & Niels-Peter Granzow Busch: Raketit pelästyttivät Tanskan polvilleen Historia.net 3.4.2018. Viitattu 22.11.2020.
  4. ↑ a b Sir William Congreve, 2nd Baronet (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 22.11.2020.
  5. ↑ Eero Auvinen: Krimin sota, Venäjä ja suomalaiset – Siviilit rannikoiden puolustajina ja sen vaikutussotatoimiin sekä Venäjän suomensuhteisiin, s. 231–232, 239, 249, 254 Turun yliopisto, Turku 2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]