Crossroads – bluesjätkät
| Crossroads – bluesjätkät | |
|---|---|
| Crossroads | |
 |
|
| Ohjaaja | Walter Hill |
| Käsikirjoittaja | John Fusco |
| Tuottaja | Tim Zinnemann |
| Säveltäjä | Ry Cooder |
| Kuvaaja | John Bailey |
| Leikkaaja | Freeman A. Davies |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
| Levittäjä |
Columbia Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | 14. maaliskuuta 1986 (Yhdysvallat) |
| Kesto | 96 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Crossroads – bluesjätkät on Walter Hillin ohjaama musiikkidraama vuodelta 1986. Elokuvan musiikin on säveltänyt Ry Cooder, joka soittaa kitaraa ääniraidalla. Hänen lisäkseen kitarassa kuullaan Steve Vaita, ja huuliharppua soittaa Sonny Terry. Elokuvan käsikirjoitus on John Fuscon opinnäytetyö, jolla hän voitti FOCUS-palkinnon (Films of College and University Students) vuonna 1984.[1]
Elokuvan juoni on muunnelma Faust-teemasta, jossa päähenkilö myy sielunsa paholaiselle saadakseen vastineeksi jonkin ylivertaisen kyvyn, tässä tapauksessa kitaransoittotaidon.[2] Vastaavaa tarinaa on kerrottu vuosikymmenten ajan Robert Johnsonista, jonka yhtyeessä elokuvan hahmo Willie Brown kertoo soittaneensa.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ralph Macchio | … | Eugene Martone |
| Joe Seneca | … | Willie Brown |
| Jami Gertz | … | Frances |
| Robert Judd | … | Scratch |
| Joe Morton | … | Scratchin apulainen |
| Steve Vai | … | Jack Butler |
| Harry Carey, Jr. | … | Baarimikko |
| Allan Arbus | … | Dr. Santis |
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomissa Helena Ylänen piti elokuvan lyhyttä kehyskertomusta kiinnostavampana kuin sen sisään leivottua tarinaa. Hän piti kuitenkin bluesmuusikoiden mustavalkoisia nuoruusmuistelujaksoja kauniina ja kehui toimintaelokuvista tunnettua ohjaajaa Walter Hilliä kerrankin pienen ja inhimillisen tarinan kertomisesta ilman omalla osaamisellaan rehentelyä[3]. Video-oppaassa vuodelta 1994 Crossroads saa kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maslin, Janet: At the Movies The New York Times. 30.11.1984. Viitattu 23.10.2016. (englanniksi)
- ↑ 10 Great Faustian Movies That Are Worth Your Time Taste of Cinema. 15.3.2016. Viitattu 23.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Ylänen, Helena: Mississippin bluesia etsimässä. Helsingin Sanomat, 12.2.1988, s. 50. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
| 1970-luku | Haastaja (1975) · Keikkakuski (1978) · Soturit (1979) | ||
| 1980-luku | Lainsuojattomat (1980) · Raivoisa ajojahti (1981) · 48 tuntia (1982) · Streets of Fire – Liekehtivät kadut (1984) · Wow! Mikä perintö! (1985) · Crossroads – bluesjätkät (1986) · Oikeuden puolesta (1987) · Punainen vaara (1988) · Johnny Handsome – kasvoton (1989) | ||
| 1990-luku | Toiset 48 tuntia (1990) · Tunkeutujat (1992) · Geronimo (1993) · Hurja Bill (1995) · Last Man Standing (1996) | ||
| 2000-luku | Supernova (2000) · Teräskehä (2002) | ||
| 2010-luku | Bullet to the Head (2012) | ||