Cthulhun jäljet

Cthulhun jäljet
The Trail of Cthulhu
Alkuperäisteos
Kirjailija August Derleth
Kansitaiteilija Richard Taylor
Kieli englanti
Genre kauhu, Cthulhu-tarusto
Kustantaja Arkham House
Julkaistu 1962
Ulkoasu kovakantinen
Sivumäärä 248
Suomennos
Suomentaja Markus Harju
Kansitaiteilija Jani Nummela
Kustantaja Vaskikirjat
Julkaistu 2019
Ulkoasu pehmeäkantinen
Sivumäärä 248
ISBN 978-952-5722-55-0
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Cthulhun jäljet on yhdysvaltalaisen kauhukirjailija August Derlethin novellikokoelma, jonka tarinat kertovat professori Laban Shrewsburyn kamppailusta Cthulhua ja muita suuria muinaisia vastaan. Kertomukset julkaistiin pulp-lehti Weird Talesissa vuosina 1944–1952 ja Arkham Housen kustantamana kirjana 1962. Markus Harjun suomennos ilmestyi Vaskikirjojen kustantamana 2019.

Luettelo novelleista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomenkielinen nimi Englanninkielinen nimi Alkuperäinen nimi Alkuperäinen julkaisu Linkki
”Talo Curwen Streetillä” ”The House on Curwen Street” ”The Trail of Cthulhu” Weird Tales, maaliskuu 1944 [1]
”Valvoja taivaalta” ”The Watcher from the Sky” Weird Tales, heinäkuu 1945 [2]
”Rotko Salapuncon tuolla puolen” ”The Gorge Beyond Salapunco” ”The Testament of Claiborne Boyd” Weird Tales, maaliskuu 1949 [3]
”Avaimenvartija” ”The Keeper of the Key” Weird Tales, toukokuu 1951 [4]
”Musta saari” ”The Black Island” Weird Tales, tammikuu 1952 [5]

Englanninkielisen laitoksen päättää essee ”A Note on the Cthulhu Mythos”, jossa Derleth esittää tulkintansa Cthulhu-tarustosta.

Arvostelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

E. F. Bleiler (1983) pitää The Trail of Cthulhua huomattavasti parempana kuin sen edeltäjää The Mask of Cthulhua mutta heikompana kuin H. P. Lovecraftin tekstejä, joita Derleth jäljittelee. Bleiler päättää arvionsa lakoniseen toteamukseen: ”Liikaa Sax Rohmeria.”[1]

Vesa Sisättö kirjoittaa Helsingin Sanomien arvostelussa Cthulhun jälkien novellien toistavan samaa perusrakennetta: ”nuori mies kietoutuu mukaan professorin tehtävään, joka vie hänet esimerkiksi Arabian aavikolla sijaitsevaan Nimettömään kaupunkiin tai Mustalle saarelle keskelle Tyyntä valtamerta. Aikanaan harvakseltaan ilmestyneiden novellien samankaltaiset tarinat tuskin häiritsivät. Peräkkäin luettuna toistuvat juonikuviot ja Suurten Muinaisten luettelot alkavat maistua puulta, vaikka niistä Lovecraftin mytologian rakastajana haluaisikin vaikuttua. August Derleth teki H. P. Lovecraftin Cthulhu-mytologialle hieman saman kuin Don Rosa teki Carl Barksin ankoille: virtaviivaisti ja kanonisoi Cthulhun. Siitä tuli selvemmin ymmärrettävä, mutta samalla osa sen alkuperäisestä kauhistuttavuudesta katosi. Lovecraftilainen tunne hyytävästä tuonpuoleisuudesta ja ihmisjärjen ylittävästä vieraudesta jää puuttumaan.”[2]

Verkkolehti Kosmokynän Teemu Korpijärvi pitää Cthulhun jälkien suomentamista kulttuuritekona, sillä Derlethin ansiot Cthulhu-taruston vakiintumisessa olivat kiistattomat. Novellit ”tarjoillaan lukijalle minäkertojan näkökulmasta esimerkiksi päiväkirjamuotoisina silminnäkijäkertomuksina ja erilaisina selontekoina. Näin Derleth samalla kehittää Cthulhun tarustoon uutta kirjallista todistusaineistoa ja tuo tarinansa lähemmäs lukijaa. Tekstit ikään kuin asettavat lukijankin Chtulhun [sic] myytistöön törmäävän tutkijan, kokijan asemaan, ja osallistavat hänet kertomukseen.” Lovecraftin henkilöhahmoista poiketen Derlethin sankarit ovat aktiivisia toimijoita ja tuovat Korpijärven mieleen Indiana Jonesin, mutta novellit kärsivät ylipituudesta ja kaavamaisuudesta, eivätkä ne ”tyylillisesti tai rakenteellisesti ole kestäneet ajan hammasta kovin hyvin” vaan ovat ajoittain suorastaan puuduttavia.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Bleiler, Everett F.: The Guide to Supernatural Fiction, s. 151. Kent, Ohio: The Kent State University Press, 1983. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Internet Archive (viitattu 14.8.2023). (englanniksi)
  2. ↑ Sisättö, Vesa: Aivot narikkaan ja poliittinen korrektius pois päältä: Kahdeksankymmentä vuotta sitten luodut hahmot Conan ja Cthulhu elävät yhä kirjoissa Helsingin Sanomat. 9.7.2019. Viitattu 14.8.2023.
  3. ↑ Korpijärvi, Teemu: Derlethin matkassa Cthulhun jäljillä Kosmokynä. 16.7.2019. Viitattu 14.8.2023. (englanniksi)
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.