DMMDA

DMMDA
DMMDA
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-(4,7-Dimetoksi-1,3-bentsodioksoli-5-yyli)propaan-2-amiini
Tunnisteet
CAS-numero 15183-13-8
ATC-koodi ?
PubChem CID 44349928
Kemialliset tiedot
Kaava C12H19NO4 
Moolimassa 241,287 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 170–175 °C
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa nieltynä

DMMDA (joskus myös DMMDA-1) eli 2,5-dimetoksi-3,4-metyleenidioksi-1-α-metyylifenyylietyyliamiini on vähemmän tunnettu bioaktiivinen fenyylietyyliamiinin johdannaisyhdiste. Alexander Shulgin kuvailee DMMDA:n synteesiä ja vaikutuksia kirjassaan PiHKAL.[1]

Vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Shulgin kuvailee DMMDA:n vaikutusten olevan pahoinvointi, mydriaasi, ataksia, visuaaliset hallusinaatiot, ajan hidastuminen ja depersonalisaatio.[1] Shulginin mukaan yksi annos DMMDA:ta on 30–75 mg ja sen vaikutukset kestävät 6–8 tuntia.[1] Shulgin väittää 75 mg suuruisen annoksen vastaavan 75–100 μg suuruista annosta D-lysergihapon dietyyliamidia.[1]

Kemia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Kemiallisesti katsottuna DMMDA on 4-substituoitu-2,5-dimetoksi-1-α-metyylifenyylietyyliamiini eli niin sanottu DOx-yhdiste.[1] Shulgin kommentoi kirjassaan, että samoin kuin TMA:lla myös DMMDA:lla on 6 eri paikkaisomeeria.[1] Toistaiseksi DMMDA-2 on ainoa toinen näistä isomeereista, jota on syntetisoitu.[1]

Alexander Shulgin kuvailee PiHKAL-kirjassaan yhtä tapaa syntetisoida DMMDA:ta käyttäen prekursorina apiolia eli 1-allyyli-2,5-dimetoksi-3,4-metyleenidioksibentseeniä.[1] Aluksi apioli eristetään persiljan kasviöljystä jakotislaamalla.[1] Apioli haihtuu 165–167:n celsiusasteen lämpötilassa ja 27:n elohopeamillimetrin paineessa.[1] Sitten apiolia kohdistetaan isomerisaatioreaktioon lisäämällä se etanoliseen kaliumhydroksidiliuokseen ja lämmittämällä liuosta. Isomerisaation johdosta syntyy isoapiolia eli 2,5-dimetoksi-3,4-metyleenidioksi-1-propenyylibentseeniä; apiolin sisältämä kahden hiilen välinen kaksoissidos vaihtaa paikkaa muodostaen termodynaamisesti vakaampaa sisäistä alkeenia eli isoapiolia.[1] Sitten isoapioli kohdistetaan nitraukseen tetranitrometaanin avulla jääkylvyn lämpötilassa pyridiinin tehdessä reaktioseoksesta emäksisen, minkä johdosta syntyy 2-nitro-isoapiolia eli 1-(2,3-dimetoksi-3,4-metyleenidioksifenyyli)-2-nitropropeenia.[1] 2-Nitro-isoapioli pelkistetään sitten DMMDA:n vapaaemäsmuotoon. 2-Nitro-isoapioli lisätään siis dietyylieetterin ja litiumalumiinihydridin liuokseen refluksointiolosuhteissa ja inertin eli reaktiokyvyttömän kaasun (kuten esimerkiksi heliumin) alla.[1] Lopulta DMMDA:n vapaaemäsmuoto muutetaan DMMDA hydrokloridiksi.[1]

  • Alexander Shulginin kehittämä DMMDA:n synteesi apiolista.
    Alexander Shulginin kehittämä DMMDA:n synteesi apiolista.

Shulginin kehittämä DMMDA:n synteesi ei ole kovin turvallinen, koska se sisältää muun muassa tetranitrometaanin käyttöä. Tetranitrometaani on myrkyllinen, karsinogeeninen ja helposti räjähtävä aine.[2] DMMDA:ta voi valmistaa myös esimerkiksi DMMDP2P:n eli 2,5-DM-3,4-MDP2P:n eli 2,5-dimetoksi-3,4-metyleenidioksifenyylipropan-2-onin avulla. DMMDP2P:tä voi valmistaa apiolista esimerkiksi kohdistamalla se Wacker-hapetukseen p-Bentsokinonin kanssa. DMMDP2P:tä voi myös valmistaa isomerisoimalla apioli isoapioliksi, kohdistamalla se peroksihapon kuten peretikkahapon avulla hapetukseen ja lopulta hydrolyyttiseen dehydraukseen. Peroksihapon avulla tehty hapetus muodostaa ensin epoksidin, joka avautuu peretikkahappoa käytettäessä isoapiolin glykolin monoformaattiesteriksi. Vahvan hapon kuten vetykloridin tai rikkihapon lisäys aiheuttaa hydrolyysin ja tämän myötä muodostuvan glykolin dehydrauksen. Dehydraus tapahtuu pinakolitoisiintumisen myötä.[3] Sitten lopulta DMMDP2P voidaan kohdistaa pelkistävään aminointiin typen lähteen kuten ammoniumkloridin ja heikon pelkistimien kuten natriumsyanoboorihydridin, elohopean ja alumiinin amalgaamin taikka vetykaasun kanssa, jonka johdosta syntyy DMMDA:ta, kun typpilähteen ja ketonin kondensaation johdosta syntynyt imiini pelkistetään amiiniksi.[4][5] Yleensä typpeä sisältävät biologisesti aktiiviset aineet, eli tässä tapauksessa DMMDA, muutetaan ionisuoliksi kuten hydrokloridisuoliksi.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Alexander Shulgin: Pihkal: A Chemical Love Story. Transform Press, 1991. ISBN 0-9630096-0-5
  2. ↑ National Toxicology Program: Tetranitromethane Report On Carcinogens. National Toxicology Program. Arkistoitu 31.1.2013. Viitattu 14.8.2012.
  3. ↑ Cox M, Klass G, Morey S, Pigou P: Chemical markers from the peracid oxidation of isosafrole. Forensic Science International, Heinäkuu 2008, 179. vsk, nro 1, s. 44–53. PubMed:18508215 doi:10.1016/j.forsciint.2008.04.009
  4. ↑ Waumans, D.; Hermans, B.; Bruneel, N.; Tytgat, J. (2004). "A neolignan-type impurity arising from the peracid oxidation reaction of anethole in the surreptitious synthesis of 4-methoxyamphetamine (PMA)". *Forensic Science International*. doi:10.1016/j.forsciint.2004.05.003
  5. ↑ Braun U, Shulgin AT, Braun G: Centrally active N-substituted analogs of 3,4-methylenedioxyphenylisopropylamine (3,4-methylenedioxyamphetamine). Journal of Pharmaceutical Sciences, Helmikuu 1980, 69. vsk, nro 2, s. 192–195. PubMed:6102141 doi:10.1002/jps.2600690220
  6. ↑ Patel, A., Jones, S., Ferro, A., Patel, N. (2009). "Pharmaceutical salts: A formulation trick or a clinical conundrum?" *British Journal of Cardiology*.