Daavid islamissa on muunneltu hahmo Vanhassa testamentissa esiintyvästä Juudaa ja koko Israelia hallinneesta kuningas Daavidista, jonka kerrotaan eläneen tuhat vuotta ennen Kristusta.[1] Islamissa Daavid (arab. داود, Dāwūd) on kuninkaan lisäksi Israelin profeetta ja Jumalan lähettiläs, jonka saama kirja on Psalttari (al-Zabur) (”Daavidille me annoimme Psalttarin”, Koraani 4:163).[2][3]
Daavid mainitaan Koraanissa yksitoista kertaa[4], ja hänestä kerrotaan joukko tarinoita. Toinen varhainen lähde on ibn Ishaqin (k. 767) Sirat rasul Allah, ensimmäinen ja kauan sitten kadonnut elämäkerta profeetta Muhammedista ja muista profeetoista. Sen ensimmäinen osa, Kitab al-Mubtada kattoi maailman varhaishistorian ja sisälsi Raamattuun ja Koraaniin perustuvan kuvauksen Daavidista.[5] Arabisti Gordon Darnell Newby on ennallistanut tämän kuvauksen nojautumalla al-Tabarin (k. 923) historiateokseen (Tarikh) ja Koraanin eksegetiikkaa koskevaan teokseen (Tafsir).[6] Ibn Ishaqin teos oli vielä al-Tabarin käytössä.
Useat kymmenet 800-luvulla kootut hadithit kertovat, mitä Muhammed on lausunut Daavidista.[7]
Islamilaiset tarinat poikkeavat eräissä kohdin Raamatun kertomuksista. Muslimit muistavat Daavidin henkilönä, joka keksi haarniskan:[8] Me opetimme häntä myös valmistamaan teille haarniskoja suojaksi taisteluissanne. Mutta oletteko siitä kiitollisia? (Koraani 21:80) [9][10] Nuorukaisena Daavid voitti Jalutin (Goljat), ja tämän takia kuningas Talut (Saul) antoi hänelle tyttärensä ja puoli valtakuntaa. Islamilaisen historian mukaan Daavid eli kuninkaan kanssa 40 vuotta[11] ja sen jälkeen vielä seitsemän vuotta.[8]