Dahomey (elokuva)

Kuningas Gétzon antropomorfinen patsas on elokuvan eräs kuvitteellinen kertoja.

Dahomey on vuonna 2024 valmistunut, ranskalais-senegalilaisen Mati Diopin ohjaama elokuva, joka on nimetty muinaisen länsiafrikkalaisen valtakunnan (nykyinen Benin) mukaan. Ranskalaiset miehittivät Dahomeyn 1800-luvun lopulla, jolloin sieltä ryöstettiin paljon taide-esineitä. Elokuva kertoo vuonna 2021 Pariisista Beniniin palautetuista 26 esineestä yhdistelemällä fiktiota ja dokumenttia, sekä beniniläisten reagoinnista niihin.

Elokuva valmistui ranskalaisen ja senegalilaisen tuotantoyhteistyön tuloksena.[1] Sen ensiesitys Ranskassa oli 25. syyskuuta 2024.[2]

Elokuvan ensi-ilta oli 18. helmikuuta 2024 Berliinin elokuvajuhilla, jossa se voitti pääpalkinnon, Kultaisen karhun.[3][4]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mati Diop Berliinissä

Peter Bradshaw kirjoitti The Guardianissa, että elokuvan kerronta on osittain ryöstetyn esineen näkökulmasta, ja joissakin kohtauksissa nähdään kiireettömään dokumentaariseen tyyliiin museonhoitajat pakkaamassa tavaroita ja toiset purkamassa niitä toisessa päässä. ”Elokuva herää eloon yliopiston kampuksen opiskelijoiden keskusteluissa esineiden paluusta.” Bradshawn mukaan siinä on energiaa jostain Godardin elokuvasta 1960-luvulta, sekä virkistävällä ja elävöittävällä elokuvalla on selvä yhteys Elginiin/Parthenonin marmoreihin British Museumissa.[5]

Nicolas Bardot kirjoitti Le Polyesterissä, että Dahomey avaa kiehtovia ovia älyllisyyteen, mutta myös mielikuvitukseen. ”...Mati Diop sekoittaa kunnianhimoisesti poliittista ja runollista. Hänen tarinansa ulottuvat aina pidemmälle kuin silmiemme edessä näkyvät tosiasiat. Niinpä Dahomeyssa menneisyys ei löydä vain nykyisyyttä, vaan myös tulevaisuutta.”[6]

Shubhra Gupta kirjoitti The Indian Expressissä, että 67 minuuttia kestävä elokuva käyttää ainutlaatuista dokumentaarista lähestymistapaa. ”Dahomey haastaa voimakkaasti postkolonialistiset käsitykset hyvityksistä ja korvauksista: kuten nuori nainen elokuvassa sanoo: 'Puhun ranskaa, mutta en ole ranskalainen'.”[7]

Pertti Avola kirjoitti Helsingin Sanomissa: "Ei Dahomey millään muotoa huono elokuva ole, mutta ei erityisen poikkeuksellinenkaan. Ehkä palkitsemiseen vaikutti se, että elokuva ottaa kantaa kolonialismin perintöön ja tarkastelee sitä Ranskan entisen siirtomaan nuorten opiskelijoiden kriittisten puheenvuorojen kautta." "Keskusteluosuudessa Dahomeyn tunnelma sähköistyy ja elokuvaan syntyy aidon poleemista luonnetta. Nuoret nostavat esiin kysymyksiä, jotka ovat ajankohtaisia minkä tahansa entisen siirtomaan asukkaille, mutta joita harvemmin elokuvissa ruoditaan."[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Dahomey de Mati Diop (2023) - Unifrance en.unifrance.org. Viitattu 13.3.2024.
  2. ↑ ”Dahomey”. AlloCine (käsikirjoitus). fr
  3. ↑ Scott Roxborough: Mati Diop Doc ‘Dahomey’ Wins Berlin Golden Bear The Hollywood Reporter. 24.2.2024. Viitattu 13.3.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Zac Ntim: Berlin Reveals 2024 Competition Lineup: Rooney Mara, Mati Diop, Isabelle Huppert, Abderrahmane Sissako Movies Among Selection Deadline. 22.1.2024. Viitattu 13.3.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Peter Bradshaw: Dahomey review – interrogative reverie about looted African sculptures The Guardian. 23.2.2024. Viitattu 13.3.2024. (englanniksi)
  6. ↑ admin: Berlinale | Critique : Dahomey Le Polyester. 18.2.2024. Viitattu 13.3.2024. (ranskaksi)
  7. ↑ From Hilde, With Love to Dahomey: The undead memories of Holocaust, colonialism The Indian Express. 20.2.2024. Viitattu 13.3.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Elokuva-arvio | Nuoret nostavat esiin kysymyksiä, jotka ovat ajankohtaisia minkä tahansa entisen siirtomaan asukkaille Helsingin Sanomat. 12.12.2024. Viitattu 16.12.2024.