Damaskoksen piiritys (1148)

Damaskoksen piiritys
Päivämäärä:

24. – 28. heinäkuuta 1148

Paikka:

Damaskos, Syyria

Lopputulos:

Piirityksen epäonnistuminen

Osapuolet

Ristiretkeläiset

Buridit

Komentajat

Ludvig VII
Konrad III
Baldwin III

Mu'in al-Din Unur

Vahvuudet

50 000

?

Damaskoksen piiritys oli toisen ristiretken aikana Ranskan Ludvig VII:N, Saksan Konrad III:n ja Jerusalemin Baldwin III:n johtaman armeijan yrittämä piiritys buridihallitsija Mu'in al-Din Unurin Damaskoksen ympärillä 24. – 28. heinäkuuta 1148. Piiritys epäonnistui surkeasti ja merkitsi myös koko toisen ristiretken lopullista epäonnistumista.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vähä-Aasia ja ristiretkeläisvaltiot kartalla vuonna 1140.

Toinen ristiretki alkoi Aleppon hallitsija Nur al-Dinin ja zengidien voimistuttua, sekä kukistettua ristiretkeläisten perustaman Edessan kreivikunnan vuonna 1144. Pyhän maan ristiretkeläiset ja armenialaiset pyysivät apuaRanskan kuningas Ludvig VII:ltä ja Saksan keisari Konrad III:lta. Hallitsijat lähtivät ristiretkelle ja tekivät vaikeaksi osoittautuneen marssin läpi Vähä-Aasian.[1]

14. kesäkuuta 1148 pidettiin hallitsijoiden kokous Akkossa. Tapaamiseen osallistuivat Saksan keisari ja Ranskan kuningas, sekä Jerusalemin nuori kuningas Baldwin III ja Temppeliherrojen johto. Syy ei ole historiallista lähteistä täysin selvä, mutta kokouksessa päätettiin ristiretkeläisten hyökkäävän Damaskokseen, vaikka zengidien valtakeskus olikin Aleppo. Damaskosta hallitsivat zengidien kanssa aikaisemmin yhteen ottaneet Mu'in al-Din Unurin buridit.[1]

Piiritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piiritys teoksessa 1200-luvulta.
Ristiretkeläisiä kaupungin muurin liepeellä teoksessa 1200-luvulta.

Baldwinin, Konradin ja Ludvigin johtama ristiretkeläisarmeija saapui Damaskoksen edustalle 24. heinäkuuta. Armeijan koko oli noin 50 000 sotilasta. Damaskoksessa oli sen sijaan vain verrattain pieni varuskunta. Unur lähetti avunpyynnön Aleppoon ja valmistautui joukkoineen puolustamaan kaupunkia. Kaksi vuorokautta piirityksen alkamisesta hän johti puolustajien vastahyökkäystä ulos kaupungista ajaen huomattavan määrän ristiretkeläisiä hajalle. Samalla kaupunkiin alkoi saapua vahvistukisa pohjoisesta. Ristiretkeläiset eivät olleet sulkeneet joukkoineen pääsyä kaupunkiin Bab Sharqin ja Bab Touman porttien kautta. Ristiretkeläiset päättivät myös 27. heinäkuuta jättää alkuperäiset asemansa ja siirtyä kaupungin itäpuolle. Uusien asemien ongelmana oli veden puute. Ristiretkeläiset olivat saapuneet Damaskokseen keskieksän kuumuudessa. Lisäksi pistoiskuja tehneet muslimit katkaisivat heidän yhteytensä kohti jerusalemia. Lopulta saatiin vielä uutinen Nur al-Dinin saapumisesta apujoukkoineen. Vielä tuolloin hän oli 120 kilometrin päässä Homsin seudulla. 28. heinäkuuta ristiretkeläiset päättivät lähteä takaisin. Tiberiasta kohti marssivia vetäytyviä ristiretkeläisiä ahdistelivat muslimien nopea kevyt ratsuväki.[1]

Seuraukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damaskoksen piiritys oli ollut suuri strateginen tappio ristiretkeläisille ja se merkitsi myös toisen ristiretken epäonnistumista. Piiritys oli paitsi epäonnistunut, mutta ristiretkeläiset olivat myös pilanneet mahdollisuutensa saada mahdollinen liittolainen muslimien puolelta burideista, jotka olivat aikaisemmin taistellet zengidejä vastaan. Zengidihallitsija Nur al-Din yhdisti muslimit yhdeksi rintamaksi ristiretkeläisiä vastaan, kun taas ristiretkeläiset ajautuivat riitoihin keskenään. Piiritykseen osallistuneita ristiretkeläisparoneja Palestiinasta syytettiin esimerkiksi lahjusten ottamisesta Unurilta.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Ross Burns: Damascus : a history, s. 181-186. (2. painos) Routledge, 2019. ISBN 978-1-351-05522-2 (englanniksi)