David Willcocks

David Valentine Willcocks, Sir (30. joulukuuta 1919 Newquay, Cornwall – 17. syyskuuta 2015[1]) oli brittiläinen kuoronjohtaja, urkuri ja pedagogi. Hän toimi vuosina 1929–1934 kuoropoikana Westminster Abbeyssa. Hän opiskeli Clifton Collegessa, Bristolissa vuosina 1934–1938 ja oli sitten urkustipendillä opiskelevana urkurina (organ scholar) King's Collegessa Cambridgen yliopistossa vuosina 1939–1940. Willcocks palveli toisessa maailmansodassa ja sai ansioistaan Military Crossin. Tämän jälkeen hän palasi King's Collegeen vuosiksi 1945–1947.

Willcocksista tuli opintojen jälkeen King's Collegen fellow, ja hänet nimitettiin lisäksi Cambridgen filharmonisen seuran johtoon. Hän työskenteli vuosina 1947–1950 Salisburyn ja vuosina 1950–1957 Worcesterin katedraalin urkurina. Hän toimi Worcesterin-aikoinaan lisäksi City of Birmingham Choirin johdossa ja kolmesti (1951, 1954, 1957) Three Choirs Festivalin pääkapellimestarina. Vuosina 1956–1974 Willcocks johti Bradford Festival Choral Societya, ja vuosina 1957–1974 hän oli King's Collegen musiikinjohtaja.

Willcocks on toiminut Cambridgessa yliopiston urkurina sekä luennoitsijana ja johtanut sen musiikkiseuraa. Vuosina 1960–1998 hän toimi Lontoon The Bach Choirin musiikillisena johtajana. Hän antoi sen kanssa Benjamin Brittenin War Requiemin monien maiden ensiesitykset. Hän on lisäksi muun muassa pitänyt konsertteja Uuden-Seelannin sinfoniaorkesterin kanssa.

Vuonna 1971 Willcocksista tuli Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentaja, ja vuonna 1977 hänet lyötiin ritariksi. Hän on saanut kunnianosoituksia lukuisilta yliopistoilta. Hän on tehnyt levytyksiä esimerkiksi The Bach Choirin, Englannin kamariorkesterin ja Academy of St Martin in the Fieldsin kanssa. Hänen joululauluista tekemiään kuorosovituksia käytetään laajalti. Hän oli Royal Academy of Musicin ja Royal Philharmonic Societyn kunniajäsen. Myös Willcocksin poika Jonathan on luonut uran musiikin alalla.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]