Deinococcus radiodurans | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Bakteerit Bacteria |
Kunta: | Bakteerit Eubacteria |
Pääjakso: | Deinococcus-Thermus |
Luokka: | Deinococci |
Lahko: | Deinococcales |
Heimo: | Deinococcaceae |
Suku: | Deinococcus |
Laji: | radiodurans |
Kaksiosainen nimi | |
Deinococcus radiodurans |
|
Katso myös | |
Deinococcus radiodurans Wikispeciesissä |
Deinococcus radiodurans (aiemmin Micrococcus radiodurans) on ekstremofiilinen bakteerilaji ja tunnetuista organismeista säteilynsietokykyisin. Bakteeri kestää erityisen hyvin ionisoivaa säteilyä, kuivuutta ja ultraviolettisäteilyä.[1] D. radiodurans -bakteerin tiedetään selviytyvän 10 000 grayn säteilyannoksesta. Tappava annos ihmiselle on 5 graytä ja ruoansulatuskanavan alaosassa eläville kolibakteereille 2000 graytä. D. radiodurans ei ole todettu taudinaiheuttajaksi, kuten ei ole muitakaan suvun Deinococcus lajeja. Deinokokit ovat liikkumattomia eivätkä muodosta itiöitä. Muuten äärioloissa viihtyvän lajin D. radiodurans optimikasvulämpötila on kuitenkin 30 ja 37 °C välillä. [2] Bakteerilajista kertoi ensimmäisenä Arthur W. Andersonin johtama tutkijaryhmä vuonna 1956.[3] Bakteerilajia tutkitaan paljon, varsinkin sen käyttö biopuhdistajana kiinnostaa.
Deinococcus radiodurans löydettiin Oregonin Agricultural Experiment Stationissa vuonna 1956. Bakteeri löytyi kokeessa, jossa pakattua ruokaa yritettiin steriloida säteilyttämällä. Kokeen tulos oli, ettei ruokapakkaus steriloitunut, koska bakteeri sieti säteilyä.[4][5]
Luonnollinen taustasäteily on maapallolla normaalisti hyvin vähäistä, joten D. radioduransin sopeutuma suurien säteilyannoksien kestoon on outo. Tutkijoiden piirissä pohdittiin bakteerilajin alkuperää. Anatoli K. Pavlovin johtaman venäläis-yhdysvaltalainen tutkimusryhmä esitti vuonna 2006 alkuperäksi Marsia ja selitti bakteerin tulleen meteoriitin mukana Maahan.[6][7] Avaruus selittäisi poikkeuksellisen sopeutuman.
Venäläis-yhdysvaltalainen tutkimusryhmä sai kuitenkin selville, että D. radiodurans on peräisin maapallolta. Tutkimus paljasti, että bakteerin DNA-jaksot ovat hyvin lähellä Maassa elävien bakteerien jaksoja.[6]
|