Delamanidi
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(2R)-2-metyyli-6-nitro-2-[[4-[4-[4-(trifluorimetoksi)fenoksi]piperidin-1-yyli]fenoksi]metyyli]-3H-imidatso[2,1-b][1,3]oksatsoli | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | J04 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C25H25N4F3O6 |
Moolimassa | 534,49 |
SMILES | Etsi tietokannasta: | ,
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | ? |
Proteiinisitoutuminen | 99,5 %[1] |
Metabolia | Veriplasmassa, lisäksi hepaattinen |
Puoliintumisaika | 30–38 tuntia[2] |
Ekskreetio | ? |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | oraalinen |
Delamanidi (C25H25N4O6F3) on imidatso-oksatsolijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä muille lääkeaineille vastustuskykyisen tuberkuloosin hoitoon. Delamanidi kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[3]
Delamanidin antibioottiset ominaisuudet perustuvat todennäköisesti siihen, että se estää mykobakteereita muodostamasta soluseinien biosynteesiin tarvittavia mykolihappoja. Muilla bakteereilla ei vastaavia yhdisteitä soluseinissä ole, joten niihin delamanidi ei tehoa. Se annostellaan tablettina ja sitä käytetään muille antibiooteille vastustuskykyisen tuberkuloosin hoidossa yhdessä muiden tuberkuloosilääkkeiden kanssa. Yhdysvalloissa ja Euroopan unionin alueella delamanidi hyväksyttiin vuonna 2014[1][4][5]
Delamanidi voi aiheuttaa QT-ajan pitenemistä, ahdistuneisuutta ja vapinaa.[5]