Delavaynpihta

Delavaynpihta
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Pinophyta
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Pihdat Abies
Sektio: Pseudopicea
Alasektio: Delavayianae
Laji: delavayi
Kaksiosainen nimi

Abies delavayi
Franch., 1899[2]

Katso myös

  Delavaynpihta Wikispeciesissä
  Delavaynpihta Commonsissa

Delavaynpihta (Abies delavayi) eli delavaynjalokuusi on mäntykasvien heimon pihtojen sukuun kuuluva havupuulaji.[3] Se on korkealla Aasian vuoristoissa kasvava suurehko ainavihanta puu. Lajin piirteitä ovat leveän kartiomainen latvus, tylpät tai lanttopäiset litteät laidoiltaan taakierteiset neulaset ja purppuraiset pystyt kävyt. Lajista tunnetaan useita muunnoksia.[2]

Nimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delavaynpihdan nimet viittavat ranskalaiseen lähetyssaarnaajaan P. J. M. Delavay, joka keräsi kasveja tieteelle Kiinan Yunnanissa 1800-luvun lopulla.[2] Lajin luontaisella elinalueella siitä käytetään kiinan kielessä nimeä 苍山冷杉 (cang shan leng shan).[2][4]

Kuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pystyt kävyt ovat tumman purppuraisia kypsyessään.

Delavaynpihta on suurehko ainavihanta puu. Se tulee tavallisesti noin 30–40 metriä korkeaksi. Puu voi kasvaa rungon rinnankorkeusläpimitaltaan noin 1,5 metriä paksuksi.[2]

Delavaynpihta eroaa useimmista lähisukuisista aasialaisista pihtalajeista ulkoisesti neulastensa voimakkaan taakierteisten laitojen ja kirkkaan valkojuovaisten alapintojen puolesta. Samankaltaisesta lajista Abies densa delavaynpihta eroaa kävyn peitinsuomun jyrkästi äimämäiseksi kärkiodaksi kaventuvan kärjen ja versorankojen punertavan ruskean värin puolesta.[5]

Varsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delavaynpihta on yleensä yksirunkoinen ja rungoltaan suora ja liereä. Latvus on yleensä leveän kartiomainen ja vanhoilla puilla tasalatvainen.[2] Rungon harmahtava kuori on nuorilla puilla sileää, mutta vanhemmiten paksu pitkittäin uurteinen kaarna hilseilee pieninä liuskoina.[2][6] Rungosta haarautuvat suuret oksat ovat latvassa kohenevia ja alempana siirottavia. Pienemmät oksanhaarat ovat jäykkiä ja voivat olla vaakasuuntaisia tai kohenevia. Versorangat ovat aluksi yleensä punertavan tai purppuraisen ruskeita ja tulevat toisena vuonnaan harmaiksi. Rangan pinta saattaa olla sileä tai uurteinen.[2] Erittäin pihkaiset kasvusilmut ovat munanmuotoisen pallomaisia. Johtosilmut ovat enimmillään noin kahdeksan millimetriä pitkiä; muut silmut ovat pienempiä. Silmua peittävät punertavan tai vihertävän ruskeat tylppäkärkisen leveänpuikeat silmusuomut, jotka pysyvät silmusta kehittyvän verson tyvessä useita vuosia.[2]

Neulaset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neulasiksi kutsutut lehdet ovat litteitä ja muodoltaan tasasoukkia. Lehtiasento on kierteinen ja useaan riviin asettuvat neulaset siirottavat säteen suuntaisesti ja etuviistoon.[2] Käpyjä tuottavien versojen neulaset ovat usein kohenevia. Tasasoukat neulaset ovat yleisimmin 1,5–3 senttimetriä pitkiä ja 1–2 millimetriä leveitä.[2] Neulaset ovat usein käyriä. Neulanen on laidoiltaan taakierteinen ja kärjestään tylppä tai lanttopäinen.[2] Neulasessa on kaksi lähellä laitoja sijaitsevaa pihkatiehyttä.[6] Neulanen on tumman kiiltävän vihreä yläpinnaltaan ja valkojuovainen alapinnaltaan. Ilmarakoja on neulasen alapinnalla kahdessa ilmarakojuovassa.[2]

Kukinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delavaynpihta on yksikotinen, mikä tarkoittaa samaan puuhun kehittyvän sekä hede- että emikukintoja. Kukinnot kehittyvät hankasilmuista.[2] Hedekukinto eli hedekäpy koostuu rankaan kierteisesti asettuneista hedelehdistä.[7] Violetin keltainen hedekäpy on riippuva ja yleensä 2–3,5 senttimetriä pitkä.[2]

Emikukinnot eli kävyt ovat pystyjä ja lyhytperäisiä.[2] Kävyn muoto vaihtelee lieriömäisestä pitkänpyöreän munanmuotoiseen, ja sen kärki saattaa olla typäkkä tai sisäänpäin painunut.[2] Lukuisista kierteisesti rankaan asettuneista käpysuomuista ja peitinsuomuista koostuva käpy on tavallisimmin 6–11 senttimetriä pitkä, toisinaan 14-senttimetrinenkin, ja 3–4,5 senttimetriä leveä.[2][7] Aluksi väritykseltään violetinsininen käpy muuttuu kypsyessään ensin purppuranmustaksi tai mustanruskeaksi ja lopulta punertavan ruskeaksi.[2] Käpysuomu voi olla muodoltaan kolmiomaisen viuhkamainen tai viuhkamaisen munuaismainen. Suurimmat, kävyn keskiosissa sijaitsevat käpysuomut ovat 1,2–2 senttimetriä pitkiä ja 1.5–2,5 senttimetriä leveitä. Käpysuomu on perällinen, pinnaltaan hienokarvaisen sileä ja ulkolaidaltaan ehyt ja hieman taakäänteinen.[2] Peitinsuomut saattavat olla näkyviä tai jäädä piiloon käpysuomujen taakse. Yhdestä kahteen senttimetriä pitkät peitinsuomut ovat muodoltaan pitkänpyöreän lusikkamaisia, kärjestään otapäisiä ja joskus taakäänteisiä.[2] Kävyn ranka pysyy puussa käpysuomujen karistua; paljastuva ranka on väriltään purppuraisen ruskea ja voi olla muodoltaan kartiomainen tai sukkulamainen.[2]

Siivelliset siemenet ovat vastapuikeita, viidestä kahdeksaan millimetriä pitkiä ja väritykseltään ruskeita. Lenninsiipi on kiilatyvinen, noin 10 millimetriä pitkä ja kuusi millimetriä leveä sekä väriltään mustahkon tai purppuraisen ruskea.[2]

Luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delavaynpihta on mäntykasvien heimon (Pinaceae) pihtojen sukuun (Abies) kuuluva havupuulaji. Pihtojen suvun sisällä laji on luokiteltu suvun aasialaiseen sektioon Pseudopicea ja sen alasektioon Delavayianae.[5] Vuonna 2018 julkaistun molekyylibiologisen tutkimuksen mukaan delavaynpihdan lähin sukulaislaji olisi Abies smithii,[8] jota on usein pidetty forrestinpihdan (Abies forrestii) muunnoksena Abies forrestii var. smithii.[9] Toisaalta tutkimuksen mukaan usein delavaynpihdan muunnokseksi Abies delavayi var. nukiangensis luokiteltu Abies nukiangensis olisi erillinen laji, joka ei olisi kovinkaan läheistä sukua delavaynpihdalle.[2][8]

Alalajit ja muunnokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajiin on luokiteltu kuuluvan useita alalajeja tai muunnoksia.[a][2][4]

A. delavayi subsp. fansipanensis

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abies delavayi subsp. fansipanensis (syn. Abies fansipanensis) on lajin vietnamilainen alalaji.[a][2] Sen piirteitä ovat suuret kävyt ja piiloon jäävät peitinsuomut. Alalajin puut tulevat yleensä vain 15–20 metriä korkeiksi. Käpy on lieriömäinen ja 8–14 senttimetriä pitkä. Peitinsuomun kärki on kaksiliuskainen ja liuskojen välistä otapäinen. Peitinsuomut eivät näy käpysuomujen takaa.[2] Alalaji kasvaa luonnossa ainoastaan pohjoisen Vietnamin Phan Xi Păng -vuoren rinteillä 2 600–3 000 metrin korkeudessa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut alalajin äärimmäisen uhanalaiseksi.[10]

A. delavayi var. delavayi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abies delavayi var. delavayi on lajin tyyppimuunnos.[2] Sen versorangat ovat kaljuja tai uurteistaan hienokarvaisia. Neulaset ovat voimakkaasti laidoiltaan taakierteisiä ja yleensä 1,5–3 senttimetriä pitkiä ja 1–2 millimetriä leveitä. Käpyjen peitinsuomujen pitkäotaiset kärjet näkyvät käpysuomujen takaa. Muunnosta esiintyy luonnonvaraisena Kiinan Yunnanissa ja Tiibetissä, Intian Arunachal Pradeshissa ja Myanmarin pohjoisosissa.[2]

A. delavayi var. motuoensis

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abies delavayi var. motuoensis on lajin tiibetiläinen muunnos. Sen versorangat ovat tiheän ruosteenpunaisen karvoituksen peittämiä ja 2–3,2 senttimetriä pitkät neulaset ovat keskimäärin pidempiä kuin lajin tyyppimuunnoksella. Muunnosta esiintyy luonnossa Tiibetin kaakkoisosissa.[2]

A. delavayi var. nukiangensis

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abies delavayi var. nukiangensis (syn. Abies nukiangensis) on lajin yunnanilainen muunnos. Sen versorangat ovat kaljuja ja väritykseltään purppuraisen ruskeita. Muunnoksen 1,2–4,3 senttimetriä pitkät ja 1,5–2,8 millimetriä leveät neulaset vaihtelevat kooltaan enemmän kuin muiden muunnosten. Käpyjen peitinsuomujen lyhytotaiset kärjet eivät yleensä näy käpysuomujen takaa. Muunnosta esiintyy luonnonvaraisena Kiinan Yunnanin maakunnan luoteisosissa Nù Jiāng -joen alueella.[2]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delavaynpihta kasvaa luonnonvaraisena Kiinan, Intian, Myanmarin ja Vietnamin vuoristoalueilla. Sitä esiintyy Kiinan kaakkoisosissa Yunnanin maakunnan länsiosissa ja Tiibetin alueen kaakkoisosissa, Intian Arunachal Pradeshin osavaltiossa, Myamarin pohjoisosissa ja Vietnamin pohjoisosassa.[2][4]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Delavaynpihtoja Yunnanin Cangshan-vuorilla.

Delavaynpihta on korkeiden ylänköalueiden puu. Sitä esiintyy vuorilla 2 400 – 4 300 metrin korkeudella merenpinnasta. Yleisimmin laji kasvaa 3 000 – 4 000 metrin korkeudessa pohjoisrinteessä.[2] Delavaynpihdan luontaisen elinalueen ilmastolle ovat tyypillisiä suuri sadanta, viileät kesät ja kylmät lumiset talvet. Vuotuinen sadanta vaihtelee noin 1 000 millimetristä yli 3 000 millimetriin.[2] Lajin kasvupaikkojen maannos on tavallisesti ruskomaata.[2]

Delavaynpihta kasvaa yleensä monilajisissa havumetsissä, mutta saattaa muodostaa lajipuhtaita metsiköitä lähellä puurajaa. Samoissa metsissä kasvaa usein likianginkuusia (Picea likiangensis) ja sargentinkuusia (Picea brachytyla). Delavaynpihta saattaa kasvaa myös toisinaan kiinanhemlokin (Tsuga chinensis), himalajanhemlokin (Tsuga dumosa) ja junnaninkatajan (Juniperus formosana) sekä kuparikoivun (Betula albosinensis), kiinankoivun (Betula platyphylla var. szechuanica) ja tammilajin Quercus semecarpifolia kanssa.[2]

Merkitys ihmiselle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delavaynpihtaa on kasvatettu koristekäytössä jonkin verran erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa. Yleisimmin puuta kuitenkin istutetaan arboretumeihin ja kasvitieteellisiin puutarhoihin. Delavaynpihta ei ole merkittävä talouspuu.[2]

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Alalajit ja muunnokset on tässä esitetty lähteen A Handbook of the World's Conifers mukaisesti (yksi alalaji, kolme muunnosta), vaikka yleisesti taksonomisten sääntöjen mukaisesti alalajeja tulisi aina olla vähintään kaksi, mikäli lajia yleensä jaotellaan alalajeihin.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers: Revised and Updated Edition, s. 76–78. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Xiang, Q.; Rushforth, K. ja Carter, G.: Abies delavayi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.10.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 76–78
  3. ↑ Junikka, Leo; Kurtto, Arto: Finto: Kassu: Abies delavayi Franch. Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.10.2020.
  4. ↑ a b c Earle, Cristopher J.: Abies delavayi The Gymnosperm Database. 17.1.2020. Viitattu 10.10.2020. (englanniksi)
  5. ↑ a b Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 61 (Key to the species of Section Pseudopicea)
  6. ↑ a b Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Abies delavayi Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 10.10.2020. (englanniksi)
  7. ↑ a b Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 57
  8. ↑ a b Xiang, Qiao-Ping; Wei, Ran; Zhu, Yan-Mei; Harris, A. J. ja Zhang, Xian-Chun: New infrageneric classification of Abies in light of molecular phylogeny and high diversity in western North America. Journal of Systematics and Evolution, syyskuu 2018, 56. vsk, nro 5, s. 562–572. Wiley. doi:10.1111/jse.12458 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.10.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 89
  10. ↑ Rushforth, K.; Xiang, Q. ja Carter, G.: Abies delavayi subsp. fansipanensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.10.2020. (englanniksi)