Deonttinen logiikka eli normilogiikka on modaalilogiikan alue, joka käsittelee välttämättömyyttä (tai velvollisuutta), mahdollisuutta (tai luvallisuutta) ja näihin liittyviä käsitteitä (kuten pakollinen, sallittu, kielletty). Formaalisena järjestelmänä deonttinen logiikka pyrkii kuvaamaan näiden käsitteiden loogisia ominaisuuksia. Deonttinen logiikka käyttää tyypillisesti ilmaisua OA merkitsemään on välttämätöntä, että A (tai pitäisi olla, että A), ja ilmaisua PA merkitsemään on mahdollista, että A. Termi deonttinen on johdettu muinaiskreikan sanasta déon, "se mikä on sitovaa".
Deonttista logiikka ovat kehittäneet muun muassa Ernst Mally ja Karl Menger. Ensimmäisenä vakuuttavan esityksen deonttisesta logiikasta antoi suomalainen G. H. von Wright kirjoituksessaan Deontic Logic, joka julkaistiin filosofisessa aikakauslehti Mindissa vuonna 1951. Von Wright oli myös ensimmäinen, joka käytti tämänkaltaisesta logiikasta nimitystä "deonttinen".