Diary of a Madman

Diary of a Madman
Ozzy Osbourne
Studioalbumin Diary of a Madman kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  9. helmikuuta – 24. maaliskuuta 1981[1]
 Julkaistu 7. marraskuuta 1981
 Formaatti LP, CD
 Tuottaja(t) Max Norman, Ozzy Osbourne ja Randy Rhoads
 Tyylilaji heavy metal
 Kesto 43.22
 Levy-yhtiö Jet, Epic Records
Listasijoitukset
  • Yhdistynyt kuningaskunta 14. (marraskuu 1981)[2]
  • Yhdysvallat 16. (1981)[3]
Ozzy Osbournen muut julkaisut
Mr. Crowley (Live EP)
1980 		Diary of a Madman
1981 		Speak of the Devil
1982

Diary of a Madman on Ozzy Osbournen vuonna 1981 julkaistu toinen studioalbumi. Edeltäjänsä tavoin se menestyi hyvin, ja sen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa "Over the Mountain", "Flying High Again" sekä eeppinen nimikappale "Diary of a Madman". Pohjois-Amerikassa albumi on myynyt kolminkertaista platinaa.[4] Albumi jäi kitaristi Randy Rhoadsin viimeiseksi albumiksi, sillä hän kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1982.

Albumilla soittaa Osbournen alkuperäinen yhtye (Osbourne, Rhoads, Bob Daisley, Lee Kerslake), vaikka albumin sisäpussissa on kuva Osbournen kakkoskokoonpanosta (Osbourne, Rhoads, Rudy Sarzo, Tommy Aldridge). Daisley ja Kerslake haastoivat Osbournen ja Jet Recordsin myöhemmin oikeuteen asian tiimoilta.[1]

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin vastaanotetun ensialbumin (Blizzard of Ozz) ja Britannian-kiertueen jälkeen Osbourne meni yhtyeineen Rockfield-studioille Monmouthiin kirjoittamaan uutta materiaalia marraskuussa 1980. Kirjoitussessiot jatkuivat tammikuussa 1981 Jumbo-studioilla Lontoossa, ja varsinaiset nauhoitukset alkoivat helmikuussa 1981 Ridge Farm -studioilla ja jatkuivat aina maaliskuun loppuun asti.[1]

Tuotantoryhmä pysyi samana Max Normanin ollessa jälleen nauhoittajana. Kappaleiden sävellykset on merkitty pääasiassa koko yhtyeen nimiin. Bob Daisley kirjoitti lähes kaikki albumin sanoitukset, ja musiikin sävellyksestä vastasivat pääasiassa Rhoads, Kerslake ja Daisley. Osbourne itse ei osallistunut juurikaan kirjoitussessioihin henkilökohtaisten ongelmiensa johdosta.[1]

Rhoadsin kitarointi on jälleen näkyvässä osassa. Rhoads ja Daisley virittivät soittimensa puoli sävelaskelta alas (lukuun ottamatta "S.A.T.O."-kappaletta), jotta Osbournen olisi helpompi laulaa. Kosketinsoittimia albumilla soittaa sessiomuusikkona Johnny Cook (ex-Mungo Jerry).[1]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin avaa nopeatempoinen, Kerslaken tunnetulla rumpuintrolla alkava "Over the Mountain", josta tuli myöhemmin avausnumero albumin kiertueella. Kappale julkaistiin myös singlenä, ja sen lyriikat käsittelevät avaruusmatkailua.[1]

Keskitempoisemman "Flying High Again" -kappaleen aihepiirinä ovat Daisleyn mukaan huumausaineet ja niiden käyttäminen.[4] Osbourne itse on kertonut kappaleen käsittelevän hänen nousuaan Black Sabbathista erottamisen jälkeen. Kappale julkaistiin myös singlenä, ja sen soolo on yksi Rhoadsin tunnetuimpia.

"You Can't Kill Rock and Roll" edustaa albumin hitaampaa osastoa, ja se kertoo rock-maailman business-puolesta.[4] Kappaleessa on pitkä, Rhoadsin sooloilun siivittämä häivytys lopussa.

Uskonnollisia asioita käsittelevä synkkätunnelmainen "Believer" nousi live-numeroksi tulevalla kiertueella. Kappaleessa on Jimi Hendrixin "Purple Haze" -kappaleesta vaikutteita ottava Daisleyn bassointro/riffi.[1]

B-puolen avaava "Little Dolls" käsittelee voodoo-uskontoa.[1] Sen tuplattu rumpuintro on soitettu alun perin neljällä kapulalla, ja kappaleen riffeistä kaksi on peräisin Daisleyn vanhojen yhtyeiden (Widowmaker ja Mecca) kappaleista.[1]

"Tonight" on albumin balladi, jossa kosketinsoittimet ovat kuuluvassa osassa. Kappale oli alun perin nimeltään "Just a Kiss", ja sen säveltäminen lähti liikkeelle Daisleyn bassoriffistä.[1]

"S.A.T.O." edustaa nopeampaa tempoa, ja sen alkuperäinen nimi oli ollut "Strange Voyage".[1] Sen lyriikat käsittelevät buddhalaisuutta.[1] Kappaleen nimi muutettiin ennen albumin julkaisua, ja uusi lyhenne tulee nimistä Sharon, Adrian (Sharon Osbournen silloinen poikaystävä), Thelma (Osbournen silloinen vaimo) ja Ozzy (S.A.T.O.).[5]

Albumin päättää pitkä ja eeppinen nimikappale "Diary of a Madman", jossa käytetään myös jousisovituksia. Kappaleen musiikissa on vaikutteita Leo Brouwerin "Etude Number 6" -teoksesta ja Carl Orffin "Carmina Buranasta".[1] Jouset kappaleeseen sovitti ELO-yhtyeessä vaikuttanut Louis Clark. Randy Rhoadsin klassisen musiikin vaikutteet tulevat kappaleessa hyvin esiin.

Albumin julkaisu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian nauhoitusten jälkeen Bob Daisley ja Lee Kerslake erotettiin yhtyeestä. Daisleyn mukaan yhtyeen manageriksi ensialbumin julkaisun aikoihin tullut Sharon Arden halusi markkinoida yhtyettä nimenomaan Ozzyn sooloprojektina eikä tasavertaisena yhtyeenä niin kuin alun perin oli ollut tarkoitus. Lisäksi Osbourne halusi rumpali Tommy Aldridgen yhtyeeseen Kerslaken tilalle. Osbourne arvosti Aldridgen taidot korkealle, ja he olivat tutustuneet 1970-luvulla, kun Black Sabbath ja Aldridgen silloinen yhtye Black Oak Arkansas kiersivät yhdessä.[5] Daisley oli vastustanut tätä, koska hänen mielestään yhtyeen toimivaa kemiaa ei tarvinnut muuttaa, ja tämän johdosta myös hänet erotettiin.[1] Daisleyn tilalle uudeksi basistiksi tuli Rhoadsin vanha Quiet Riot -yhtyeen soittokumppani Rudy Sarzo.

Osbournen mukaan Daisley ja Kerslake vaativat kaksinkertaisia palkkioita tulevista keikoista ja "valittivat" muutenkin joka asiasta.[6] Daisley on puolestaan kertonut miesten halunneen vain normaalit sopimusten mukaiset korvaukset tehdyistä töistään.[1] Hänen mukaansa heidän erottamisensa myötä alkuperäinen Blizzard of Ozz -yhtye hajosi ja oli nyt pelkästään Ozzy Osbournen sooloyhtye. Osbourne puolestaan on elämäkerrassaan todennut, että alun perinkin kyse oli hänen sooloprojektistaan eikä tasavertaisesta yhtyeestä.[6] Randy Rhoads jatkoi yhtyeessä kitaristina, vaikka olikin pettynyt Daisleyn ja Kerslaken erottamisesta.[1] Osbourne halusi pitää nuoren ja potentiaalisen kitaristin yhtyeessään.

Uusi kokoonpano kiersi Pohjois-Amerikkaa keväästä syksyyn 1981 promotoiden tuolloin Pohjois-Amerikassa julkaistua Blizzard of Ozz -albumia. Diary of a Madman julkaistiin marraskuussa 1981. Etukannessa on kuva Osbournesta "mielipuoleksi" maskeerattuna linnamaisessa huoneessa, ja kuvassa on myös Osbournen poika. Takakannessa on kuva Osbournesta vanhassa Sabbath-aikuisessa asussaan. Sisäpussissa oli kuva ja krediitit uudesta kokoonpanosta, vaikka Sarzo ja Aldridge eivät soitakaan albumilla. Daisley ja Kerslake haastoivat Osbournen ja Jet-yhtiön myöhemmin oikeuteen tapauksen johdosta. Myöskään kosketinsoittaja Johnny Cookia ei kreditoida, ja vuosien aikana monet ovat luulleet Don Aireyn soittaneen koskettimia albumilla, vaikka näin ei ollut. Aldridge on myöhemmin todennut, että häntä pyydettiin nauhoittamaan Kerslaken osuudet uudestaan, mutta hän kieltäytyi, koska ei nähnyt siihen tarvetta.[1] Albumi menestyi hyvin nousten top-20:een niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin ja se sai hyviä arvosteluja.[1]

Albumin kiertue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin varsinainen kiertue alkoi joulukuussa 1981 Pohjois-Amerikassa. Yhtyeeseen liittyi tuolloin vakituiseksi jäseneksi kosketinsoittaja Don Airey korvaten aiemmilla kiertueilla lavan takana soittaneen Lindsay Bridgwaterin.[5] Lavasteena toimi suuri goottimainen linna, ja lavaohjelmaan kuului muun muassa kääpiö, joka "hirtettiin" konsertin aikana, sekä yleisön joukkoon heitetty raaka liha.[7] Uudelta levyltä settiin tulivat avauksena toimiva "Over the Mountain", "Flying High Again" ja "Believer" nimikappaleen toimiessa konsertin introna.

Osbournen suosio oli kovassa nousussa, ja yhtye soitti nyt isommilla areenoilla. Kiertue sai huomiota muun muassa Osbournen kyseenalaisten tempausten johdosta, ja myös Rhoadsin taiturimainen kitarointi alkoi saada suurempaa näkyvyyttä ja arvostusta. Rhoads oli saanut joulukuussa 1981 Guitar Player -lehden "Best New Talent" -palkinnon, ja myös englantilaisen Sounds-lehden lukivat äänestivät hänet parhaaksi heavy metal -kitaristiksi samana vuonna. Rhoadsin suunnitelmiin kuului lähteä opiskelemaan klassista kitaransoittoa yliopistoon parin vuoden sisällä.[7] Hän myös vieroksui "rock and roll -elämäntyyliä", jota varsinkin Osbourne vietti kiertueilla.[7]

19. maaliskuuta 1982 yhtyettä kohtasi tragedia, kun Rhoads kuoli pienkoneen lento-onnettomuudessa yhdessä yhtyeen puvustajan ja lentokonetta lentäneen bussikuskin kanssa. Kiertuetta jatkettiin kuitenkin paria viikkoa myöhemmin Bernie Tormén (ex-Gillan) tullessa Rhoadsin korvaajaksi. Tormé oli mukana muutaman keikan ajan, ja hänen tilalleen pysyväksi kitaristiksi loppuvuodeksi 1982 tuli amerikkalainen Brad Gillis (Night Ranger).

CD-julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 albumi julkaistiin remasteroituna versiona, jossa Osbournen silloinen rytmisektio (basisti Robert Trujillo ja rumpali Mike Bordin) oli nauhoittanut Daisleyn ja Kerslaken osuudet uudelleen. Syynä oli Daisleyn ja Kerslaken nostama oikeusjuttu Osbourneja vastaan kahden ensimmäisen albumin maksamattomista korvauksista. Manageri Sharon Osbournen mukaan "Daisley ja Kerslake olivat piinanneet Osbournen perhettä vuosien ajan", ja siksi albumien laatua "parannettiin" uudella rytmisektiolla.[4] Uudelleennauhoitukset saivat runsaasti kritiikkiä faneilta, ja myös Ozzy Osbourne itse on myöhemmin todennut vastustaneensa uudelleennauhoitusta.[6]

Albumit (Blizzard of Ozz ja Diary of a Madman) julkaistiin uudelleen laajennettuina ja alkuperäisinä versioina vuonna 2011. Diary of a Madmanin bonuksena tuli CD, jossa on livetaltiointi vuodelta 1981.

Kappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
A-puoli
NroNimiSävelKesto
1.Over the Mountain4.31
2.Flying High Again4.44
3.You Can't Kill Rock and RollOzzy Osbourne, Randy Rhoads, Bob Daisley6.59
4.BelieverOsbourne, Rhoads, Daisley5.17
B-puoli
NroNimiKesto
5.Little Dolls5.38
6.Tonight5.50
7.S.A.T.O.4.07
8.Diary of a Madman6.14
Vuoden 2002 painoksen bonuskappale[a]
NroNimiSävelKesto
9.I Don't Know (live) Osbourne, Rhoads, Daisley4.56
Huomioita
  1. ↑ kappale julkaistiin alun perin "Flying High Again"-singlen b-puolena

Vuoden 2011 painoksen bonus-CD - Ozzy Live

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. I Don't Know (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  2. Crazy Train (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  3. Believer (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  4. Mr. Crowley (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  5. Flying High Again (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley, Kerslake)
  6. Revelation (Mother Earth) (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  7. Steal Away (The Night) (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  8. Suicide Solution (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  9. Iron Man (säv. Iommi, Ward, Butler, Osbourne)
  10. Children of the Grave (säv. Iommi, Ward, Butler, Osbourne)
  11. Paranoid (säv. Iommi, Ward, Butler, Osbourne)
  • nauhoitettu vuonna 1981 "Blizzard of Ozz"-albumin Pohjois-Amerikan kiertueella

Singlejulkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "Flying High Again" / "I Don't Know" (live) (UK / US 1981)
  • "Over the Mountain" / "I Don't Know" (live) (UK 1981)

Kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rudy Sarzo - basso (vuoden 2002 painoksella kpl. 9 ja vuoden 2011 bonus-CD kpl. 1-11)
  • Tommy Aldridge - rummut (vuoden 2002 painoksella kpl. 9 ja vuoden 2011 bonus-CD kpl. 1-11)
  • Lindsay Bridgwater - kosketinsoittimet (vuoden 2002 painoksella kpl. 9 ja vuoden 2011 bonus-CD kpl. 1-11)

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ozzy Osbourne, Randy Rhoads, Max Norman - tuottajat
  • Max Norman - nauhoitus
  • Steve Joule - kansitaide

Julkaisuhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • marraskuu 1981: Jet Records, JETLP 237, LP, UK
  • marraskuu 1981: Jet Records, FZ 37492, LP, US
  • 1987: Jet Records / CBS Records, CDJET 237, CD, EU
  • 1987: Jet Records, ZK 37492, CD, US
  • elokuu 1995: Epic Records, 481677 2, CD, EU (remasteroitu)
  • elokuu 1995: Epic Records, 67236, CD, US (remasteroitu)
  • huhtikuu 2002: Epic Records, EPC 502041 2, CD, EU (remasteroitu, uudelleennauhoitetut basso ja rummut)
  • huhtikuu 2002: Epic Records, EK 85249, CD, US (remasteroitu, uudelleennauhoitetut basso ja rummut)
  • toukokuu 2011: Epic / Legacy, 88697 73821 2, 2CD, EU / US (remasteroitu alkuperäinen versio + bonus-CD)

Arvostelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Bob Daisley: For Facts Sake, ISBN 0992276055, 2013
  2. ↑ http://www.everyhit.com/
  3. ↑ http://www.allmusic.com/album/r14644
  4. ↑ a b c d http://www.bobdaisley.com/interview/website artikkeli "Bob Daisley's history with The Osbournes" Daisleyn kotisivuilla
  5. ↑ a b c Garry Sharpe-Young: Ozzy Osbourne - The Story of the Ozzy Osbourne band, RockDetector, Cherry Red Books, ISBN 1-901447-08-1, 2003
  6. ↑ a b c Ozzy Osbourne ja Chris Ayres: Minä Ozzy, Like, ISBN 978-952-01-0396-5, 2010
  7. ↑ a b c Rudy Sarzo: Off The Rails, BookSurge, ISBN 1419650424, 2005

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ozzy Osbourne
Studioalbumit
Livealbumit
Kokoelmat
Videot