Difenyyliamiini
| Difenyyliamiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | N,N-difenyyliamiini |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C12H11N |
| Moolimassa | 169,24 g/mol g/mol |
| Ulkomuoto | värittömiä kiinteitä kiteitä |
| Sulamispiste | 53 °C (326 K) |
| Kiehumispiste | 302 °C (575 K) |
| Tiheys | 1,16 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 0,04 g/l (25 °C)[1] |
Difenyyliamiinin kemiallinen kaava on C12H11N ja rakennekaava C6H5NHC6H5. Siitä käytetään myös nimiä N-fenyylianiliini, aniliinobentseeni, N,N-difenyyliamiini, aminobifenyyli ja fenyylibentseeniamiini.
Difenyyliamiini on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan kiinteää, palavaa, värittömiä tai harmaita kiteitä, joilla kukan tuoksu. Sen moolimassa on 169,24 g/mol, sulamispiste 53 °C, kiehumispiste 302 °C, tiheys 1,16 g/cm3, leimahduspiste 153 °C (c.c.), itsesyttymislämpötila 634 °C ja CAS-numero 122-39-4. Difenyyliamiini ei liukene veteen, mutta liukenee eetteriin ja alkoholiin.
Difenyyliamiini hajoaa kuumentuessaan tai palaessaan, jolloin siitä muodostuu myrkyllisiä höyryjä, jotka sisältävät typen oksideja.
Difenyyliamiinia käytetään polymeroitumisen estoaineena vinyyliasetaatin pitkäaikaisessa varastoinnissa. Ainetta käytetään myös nitroselluloosaräjähdysaineissa stabilisaattorina, kumikemikaalien valmistuksessa, öljyjen ja rasvojen lisäaineena, hedelmissä kasvitautien torjunta-aineena sekä eläinlääkinnässä matolääkkeenä. Yhdistettä voidaan käyttää myös analyyttisenä reagenssina osoittamaan vahvojen hapettimien kuten nitraatti-ionien läsnäolo.
Ympäristö- ja terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aine ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Pitkäaikaisessa altistumisessa difenyyliamiinille voi seurata vaikutuksia munuaisissa ja veressä. Altistumisen seurauksena vereen voi muodostua methemoglobiinia.
Aine on myrkyllistä vesieliöille.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Diphenylamine:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 17.6.2024. (englanniksi)