Difluoridikloorimetaani

Difluoridikloorimetaani
Tunnisteet
CAS-numero 75-71-8
PubChem CID 6391
SMILES C(F)(F)(Cl)Cl[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava CCl2F2
Moolimassa 120,91 g/mol
Sulamispiste −158 °C[2]
Kiehumispiste −29,8 °C[2]
Tiheys 1,486 g/cm3 (−30 °C)[2]
Liukoisuus veteen Veteen 0,3 g/l (20 °C)[3]

Difluoridikloorimetaani eli diklooridifluorimetaani tai freon-12 (CCl2F2) on CFC-yhdisteisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Aikaisemmin sitä on käytetty muun muassa kylmäaineena, mutta sen käytöstä on luovuttu, koska se aiheuttaa otsonikatoa. Difluoridikloorimetaani kuuluu Montrealin pöytäkirjassa kiellettyihin yhdisteisiin, ja sen käyttö on ollut kiellettyä vuodesta 1996 alkaen[4][5].

Huoneenlämpötilassa difluoridikloorimetaani on väritöntä ja ilmaa raskaampaa kaasua, joka voidaan nesteyttää. Sillä on hieman dietyylieetteriä muistuttava ominaishaju. Yhdiste liukenee erittäin niukasti veteen ja hyvin useisiin orgaanisiin liuottimiin esimerkiksi etanoliin ja dietyylieetteriin. Difluoridikloorimetaani ei pala ja on kemiallisesti hyvin inertti yhdiste. Difluoridikloorimetaani ei ole erityisen myrkyllistä, mutta voi suurina annoksina hengitettynä aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä ja vaikutuksia keskushermostossa johtaen sekavuuteen ja uneliaisuuteen.[2][3][6][7]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Difluoridikloorimetaania on valmistettu tetrakloorimetaanin ja vetyfluoridin välisellä reaktiolla tai klooraamalla ja fluoraamalla metaania. Yhdistettä on käytetty muun muassa kylmälaitteissa jäähdytysaineena, vaahdotusaineena vaahtomuovien valmistuksessa sekä aerosoleissa painetta aikaansaavana yhdisteenä. Yhdisteen käytön kylmälaitteissa on korvannut muun muassa tetrafluorietaani.[2][6][7]

  1. Dichlorodifluoromethane – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 3.7.2017.
  2. a b c d e Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 66. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  3. a b Difluoridikloorimetaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 3.7.2017.
  4. Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista Finlex. Viitattu 3.7.2017.
  5. Asetus otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevan Montrealin pöytäkirjan muutosten voimaansaattamisesta Finlex. Viitattu 3.7.2017.
  6. a b Günter Siegemund, Werner Schwertfeger, Andrew Feiring, Bruce Smart, Fred Behr, Herward Vogel, Blaine McKusick & Peer Kirsch: Fluorine Compounds, Organic, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. Viitattu 3.7.2017
  7. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 318. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)