Diklooriheptoksidi

Diklooriheptoksidi
Tunnisteet
CAS-numero 12015-53-1
PubChem CID 123272
Ominaisuudet
Molekyylikaava Cl2O7
Moolimassa 182,9
Ulkomuoto Väritön neste
Sulamispiste -91,5 °C[1]
Kiehumispiste 82 °C[1]
Tiheys 1,9 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Diklooriheptoksidi (Cl2O7) tai klooriheptoksidi on kloorin ja hapen muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste.

Ominaisuudet ja valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa diklooriheptoksidi on väritöntä nestettä. Aine liukenee veteen ja hydrolysoituu hitaasti perkloorihapoksi. Yhdiste on stabiilein kloorin oksideista, mutta on silti hyvin vahva hapetin. Reaktio orgaanisten aineiden kanssa voi olla hyvin kiivas. Alkeenien kanssa diklooriheptoksidi moudostaa alkyyliperkloraatteja. Diklooriheptoksidi voi räjähtää iskun tai kuumennuksen vaikutuksesta.[2][3][4][5][6]

Diklooriheptoksidia valmistetaan perkloorihapon ja fosforipentoksidin reaktiolla ja muodostunut diklooriheptoksidi tislataan alipaineessa. Toinen tapa on kloorin tai klooridioksidin hapetus otsonilla.[2][3][4][5][6]

2 HClO4 + P2O10 → Cl2O7 + 2 H2PO3

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–58. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.5.2022). (englanniksi)
  2. ↑ a b Sudhir K. Mendiratta, Ronald L. Dotson & Robert T. Brooker: Perchloric Acid and Perchlorates, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005.
  3. ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 215. Walter de Gruyter, 1994. (englanniksi)
  4. ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 125. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  5. ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 464. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.5.2022). (englanniksi)
  6. ↑ a b N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 850. (2nd Edition) Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4 (englanniksi)