Dimerkaproli

Dimerkaproli
Dimerkaproli
Dimerkaproli
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2,3-bis(sulfanyyli)propan-1-ol
Tunnisteet
CAS-numero 59-52-9
ATC-koodi V03AB09
PubChem CID 3080
DrugBank DB06782
Kemialliset tiedot
Kaava C3H8OS2 
Moolimassa 124,225
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Synonyymit 2,3-dimerkaptopropanoli
British anti-Lewisite (BAL)
Fysikaaliset tiedot
Tiheys 1,239 g/cm³
Kiehumispiste 140 °C [1]
Liukoisuus veteen 8,7·104 mg/l[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Intramuskulaarinen

Dimerkaproli eli BAL (engl. British Anti-Lewisite), jonka molekyylikaava on C3H8OS2 on lääkeaine ja lewisiitin vastamyrkky[1][2]. Englantilaisen Boots-yhtymän valmistamaa tuotetta on myyty 5% konsentraationa, jossa oli 50 mg dimerkaprolia/ml. Lääke annetaan injektiona, koska se ei imeydy suun kautta annettuna.[1][3] Lääkettä voidaan käyttää raskasmetallien aiheuttamiin myrkytystiloihin[4]. Sillä hoidetaan lyijymyrkytystä[5] ja lisäksi se voi kelatoida ainakin arsenikkia, elohopeaa, kultaa, antimonia ja muutamaa muutakin metallia pois elimistöstä[1]. Vaikka se poistaa myös kadmiumia, kadmium kuitenkin kerääntyy munuaiseen joten dimerkaprolia ei tulisi käyttää kadmiummyrkytyksen hoidossa[1]. Vuodelta 1960 olevan Ilmari Vartiaisen Lääkeaineopin (Farmakologia) mukaan, tyypillinen elohopeamyrkytys on voinut aiheutua elohopeaan liittyvästä lääkekäytöstä. Elohopeaa on käytetty monen muun hoitoaiheen ohella diureettina.[6] Dimerkaprolin moolimassa on 124,225 g/mol ja CAS-numero 59-52-9.

Dimerkaproli on WHO:n listalla yhteiskunnalle tärkeimmistä lääkkeistä.[7]

Dimerkaproli on itsekin myrkyllistä suurina annoksina. Sen intramuskulaarinen LD50-arvo rotalle on noin 105 mg/kg ja intraperitonaalisesti 140 mg/kg.[1]

  • Vartiainen, Ilmari: Lääkeaineoppi (Farmakologia), 1960, WSOY, Helsinki - Porvoo. s. 163
  1. a b c d e f g Dimercaprol DrugBank. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
  2. Drugs.com: dimercaprol (englanniksi) Viitattu 1.1.2016.
  3. 1976 Lääkevalmisteet - Pharmaca Fennica '76: s. 158
  4. 1976 Lääkevalmisteet - Pharmaca Fennica '76: s. 269
  5. Hannu Komulainen ja Jouko Tuomisto: Metallit ja metalloidit: Lyijy (pdf) (s. 1066-1069) Farmakologia ja toksikologia. Kuopio: Kustannus Medicina Oy. Viitattu 31.12.2015.
  6. Vartiainen, I., 1960: s. 163
  7. WHO Model List of Essential Medicines (pdf) lokakuu 2013. World Health Organization. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]