Dimítrios Máximos | |
---|---|
Δημήτριος Μάξιμος | |
Kreikan pääministeri | |
Edeltäjä | Konstantínos Tsaldáris |
Seuraaja | Konstantínos Tsaldáris |
Kreikan ulkoministeri | |
Edeltäjä | Nikólaos Mavroudís |
Seuraaja | Panagís Tsaldáris (hallituksen pääministeri) |
Kansanedustaja | |
1933–1935
|
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. heinäkuuta 1873 Patras, Kreikan kuningaskunta |
Kuollut | 17. lokakuuta 1955 (82 vuotta) Ateena, Kreikka |
Ammatti | pankinjohtaja, poliitikko |
Tiedot | |
Puolue | Kansanpuolue (1927–1936) |
Uskonto | ortodoksi |
Dimítrios E. Máximos (kreik. Δημήτριος Μάξιμος, 6. heinäkuuta 1873 Patras, Kreikan kuningaskunta – 17. lokakuuta 1955 Ateena, Kreikka) oli kreikkalainen talousmies ja poliitikko, joka toimi Kreikan pääministerinä vuoden 1947 alusta kahdeksan kuukauden ajan.[1]
Máximos kävi lukion Patraksessa ja opiskeli sen jälkeen lakia ja taloustieteitä Ateenassa ja Pariisissa. Vuonna 1891 eli 18-vuotiaana hän aloitti pankkiuran. Vuodesta 1903 hän toimi Patraksen keskuspankin sivukonttorin johtajana, ja sitten hänet ylennettiin johtajaksi Ateenaan keskuspankkiin. Vuonna 1914 hänestä tuli pankin varapääjohtaja ja vuosiksi 1921–1922 pääjohtaja. Vuoden 1922 lopussa syyskuisen everstien Plastíras-Gonatás-vallankumouksen jälkeen Máximos erosi työstään ja lähti vaimonsa kanssa Italian Firenzeen pelätessään vallankumouksen Venizélos -kannattajien vastatoimia. Máximos oli Kreikan kuningashuoneen läheinen tuttava.[1]
Máximos palasi Kreikkaan vuonna 1927 ja toimi oikeistolaisen Kansanpuolueen puheenjohtajan Panagís Tsaldárisin taloudellisena neuvonantajana. Vuonna 1933 hänet valittiin Kansanpuolueen listalta puolueen parlamenttiedustajaksi. Hän nousi Kreikan ulkoministeriksi vuosiksi 1933–1935. Tänä aikana Kreikan hallitus allekirjoitti Balkanin valtioiden eli Kreikan, Turkin, Jugoslavian ja Romanian välisen sopimuksen. Ioánnis Metaxásin noustua valtaan Máximos vetäytyi politiikasta aina maailmansodan päättymiseen asti.[1]
Toisen maailmansodan jälkeen Máximos nousi tammikuussa 1947 siirtymäkauden hallituksen pääministeriksi, jossa varapääministereinä toimivat kansanpuolueen Konstantínos Tsaldáris, liberaalien Sofoklís Venizélos ja Geórgios Papandréou. Kun kansanpuolueen ja liberaalipuolueen johtohahmot riitautuivat hallituksessa, Máximos jätti hallituksensa eronpyynnön kuningas Yrjölle.[2] Máximos päätti tähän poliittisen uransa.
Máximosin Ateenan-koti, Máximoksen palatsi, jonka valtio osti vuonna 1952, on ollut pääministerin virka-asunto vuodesta 1982.[3]