Dirikkidekafluoridi

Dirikkidekafluoridi
Tunnisteet
CAS-numero 5714-22-7
PubChem CID 62586
Ominaisuudet
Molekyylikaava S2F10
Moolimassa 254,14
Ulkomuoto Väritön neste
Sulamispiste -52,7 °C[1]
Kiehumispiste 28,7 °C[2]
Tiheys 2,08 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Dirikkidekafluoridi (S2F10) eli rikkipentafluoridi on rikin ja fluorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste.

Ominaisuudet ja valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa dirikkidekafluoridi on väritöntä nestettä, joka haihtuu helposti. Yhdiste ei liukene veteen, mutta reagoi kuumennettaessa veden kanssa ja myös useiden muiden aineiden kanssa. Kuumennettaessa yhdistettä yli 150 °C:n lämpötilaan se disproportioituu rikkitetrafluoridiksi ja rikkiheksafluoridiksi. Dirikkidekafluoridi on hyvin myrkyllistä.[2][3][4][5][6]

Dirikkidekafluoridia muodostuu rikin ja fluorin reagoidessa keskenään. Se on rikkiheksafluoridin valmistuksen sivutuote ja sitä muodostuu myös eristekaasuna käytetyn rikkiheksafluoridin hajotessa. Laboratorioissa dirikkidekafluoridia tuotetaan rikkikloridipentafluoridin fotolyysillä.[2][3][4][5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–92. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.7.2021). (englanniksi)
  2. ↑ a b c Francis E. Evans, Ganpat Mani: Strontium and Strontium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  3. ↑ a b Jean Aigueperse, Paul Mollard, Didier Devilliers, Marous Chemla, Robert Faron & René Romano, Jean Pierre Cuer : Fluorine Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  4. ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 528. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.7.2021). (englanniksi)
  5. ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1053. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
  6. ↑ E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 159. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3