Django (vuoden 1966 elokuva)
| Django – kostaja Nimeni on Django |
|
|---|---|
| Django | |
 Elokuvan italialainen juliste. |
|
| Ohjaaja | Sergio Corbucci |
| Käsikirjoittaja |
Sergio Corbucci Bruno Corbucci José Gutiérrez Maesso Franco Rossetti Piero Vivarelli |
| Tuottaja |
Sergio Corbucci Manolo Bolognini |
| Säveltäjä | Luis Enriquez Bacalov |
| Kuvaaja | Enzo Barboni |
| Leikkaaja |
Nino Baragli Sergio Montanari |
| Tuotantosuunnittelija | Carlo Simi |
| Pääosat |
Franco Nero Loredana Nusciak José Bódalo Eduardo Fajardo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Italia Espanja |
| Levittäjä |
Euro International Film Netflix |
| Ensi-ilta |
6. huhtikuuta 1966 2. marraskuuta 1966 21. syyskuuta 1967 3. elokuuta 1984 |
| Kesto | 93 minuuttia (alkuperäinen italialainen versio) |
| Alkuperäiskieli |
italia englanti espanja |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Django (Suomessa ainakin nimillä Django,[1] Nimeni on Django[2] ja Django – kostaja[3]) on Sergio Corbuccin ohjaama spagettiwestern vuodelta 1966. Sen pääroolissa on Franco Nero, joka myöhemmin näytteli useissa muissakin lännenelokuvissa samantapaista antisankaria. Antisankarin nimi viittaa jazzmuusikko Django Reinhardtiin, joka tunnettiin sormivammastaan huolimatta kitaravirtuoosina.[4]
Raa’an väkivaltansa takia – elokuvassa kuolee yhteensä 138 ihmistä – elokuva kiellettiin aikanaan monissa maissa, muun muassa Suomessa. Suomen-ensi-iltansa elokuva sai vuonna 1984, ja Britanniassa vasta 1993. Elokuva saavutti Euroopassa suurta taloudellista menestystä ja sai runsaasti epävirallisia jatko-osia.[5] Yhteensä Django-elokuvia on tehty yli 30, mutta alkuperäisen lisäksi Franco Nero esittää pääosaa vain Nello Rossatin ohjaamassa Django - teloittajan paluussa (1987). Vuonna 2014 ilmoitettiin, että tekeillä oli uusi jatko-osa Django Lives, jossa Nero esittäisi ikääntyvää Djangoa vuoden 1915 Yhdysvalloissa.[6]
Quentin Tarantinon elokuva Django Unchained on lainannut nimensä Djangosta.[5] Myös Nero nähdään elokuvassa pienessä roolissa.
Tarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltain sisällissodassa Unionin puolella sotinut Django (Nero) on ajautunut palkkionmetsästäjäksi. Hän kuljettaa aina mukanaan ruumisarkkua, jonka sisällä hänellä on Gatling-konekivääri. Lähellä Meksikon ja Yhdysvaltojen hän näkee, kuinka meksikolaiset bandiitit kiduttavat nuorta naista nimeltä Maria (Nusciak). Django pelastaa Marian ja saattaa tämän aavekaupunkiin, jossa nainen työskentelee yhtenä monista prostituoiduista. Kaupungin saluunan baarimikko Nathaniel (Álvarez) kertoo Djangolle, että seutua terrorisoivat sekä meksikolaiset vallankumoukselliset että Ku Klux Klania muistuttava muistuttava amerikkalaisjärjestö, jota johtaa psykopaattinen majuri Jackson (Fajardo).
Jacksonin joukot saapuvat kaupunkiin kiristämään Nathanielilta rahaa. Django ajautuu riitaan Jacksonin kanssa ja ampuu kaksi tämän miestä. Jackson poistuu ja Django viettelee Marian, joka kiittää tätä saamastaan suojelusta. Kun Jackson palaa joukkojensa kanssa, Django ampuu suurimman osan konekiväärillään. Jackson pakenee paikalta, jolloin Nathaniel ja Django lähtevät hautausmaalle – Nathaniel hautaamaan kuolleet Jacksonin miehet, Django käymään kuolleen rakastettunsa Mercedes Zaron haudalla.
Pian tämän jälkeen kaupunkiin saapuu meksikolaisbandiittien pääjoukko. Meksikolaisten johtaja kenraali Hugo Rodriguez (Bódalo) tahtoo tuhota vihollisensa Jacksonin ja toivoo voivansa palata Meksikoon, jossa hän elättelee toiveita vallankaappauksesta. Django ja Rodriguez ovat vanhoja tuttuja ja Django on aiemmin pelastanut Rodriguezin hengen. Hankkiakseen rahaa aseisiin he päättävät ryöstää meksikolaiseen linnakkeeseen talletetun Jacksonin kullan ja jakaa saaliin. Ryöstö onnistuu ja miehet palaavat Yhdysvaltojen puolelle, jossa he päättävät järjestää juhlat.
Juhlien aikana Rodriguez joutuu tappeluun yhden miehensä kanssa. Django pelastaa Rodriguezin jo toistamiseen, mutta Rodriguez haluaa käyttää kaikki varat vallankumouksensa rahoittamiseen ja kieltäytyy maksamasta Djangon osuutta. Juhlissa Maria paljastaa Djangolle rakastavansa tätä, mutta Django valitsee toisen prostituoidun ja poistuu paikalta. Djangon käskystä nainen harhauttaa meksikolaisia, jolloin Django itse voi livahtaa rakennukseen, johon ryöstetty kulta on varastoitu. Hän siirtää kullan ruumisarkkuunsa, nostaa arkun vaunuihin ja rakentaa ansan, joka surmaa monia kenraalin miehiä. Djangon valmistautuessa pakoon saapuu Maria paikalle ja pyytää pääsevänsä mukaan.
Django ja Maria pääsevät lähelle Meksikon rajaa, jolloin Django vihjaisee heidän teidensä eroavan tässä. Maria kuitenkin haluaisi jäädä Djangon luokse. Syntyvässä väittelyssä kaksikolla on epäonnea ja kullalla täytetty ruumisarkku putoaa juoksuhiekan täyttämään rajajokeen. Kaksikon tuskaillessa syntynyttä ongelmaa Rogriguez miehineen ratsastaa paikalle ja ampuu Mariaa. Kiitollisena henkensä pelastamisesta kenraali säästää Djangon hengen, mutta rangaistukseksi yksi bandiiteista murskaa kiväärinperällä hänen kätensä. Menetettyään kullan Rodriguez miehineen päättää palata Meksikoon, mutta joutuu matkalla Jacksonin pahasti harventuneiden joukkojen väijyttämäksi.
Sillä välin Django kantaa pahasti haavoittuneen mutta yhä elossa olevan Marian takaisin kaupunkiin. Hän käskee Nathanielia huolehtimaan Mariasta ja kertomaan, että Django odottaa Jacksonia hautausmaalla. Jackson raivostuu uutisesta ja murhaa Nathanielin, joka on kuitenkin onnistunut piilottamaan Marian. Kun Jackson miehineen saapuu hautausmaalle, hän näkee vammautuneen Djangon nojaamassa Mercedes Zaron haudalla olevaan ristiin. Jackson ei usko kätensä murtaneesta vihollisesta olevan hänelle vastusta ja alkaa pilkata Djangoa, joka kuitenkin onnistuu tukemaan aseensa ristiin ja lyömään kädellään revolverinsa iskuvasaraa. Surmattuaan vastustajansa Django jättää revolverinsa roikkumaan rististä ja hoipertelee pois hautausmaalta.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Franco Nero | … | Django |
| Loredana Nusciak | … | Maria |
| José Bódalo | … | Kenraali Hugo Rodriguez |
| Eduardo Fajardo | … | Majuri Jackson |
| Ángel Álvarez | … | Baarimikko Nathaniel |
| Gino Pernice (nimellä Jimmy Douglas) | … | Jonathan |
Kohtalo Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtion elokuvatarkastamo kielsi Djangon kaupallisen esittämisen ja levittämisen Suomessa antamalla elokuvalle 27.3.1968 ennakkotarkastuksessa ikärajan KK (Kokonaan kielletty). Toukokuussa 1968 ennakkotarkastukseen annettiin varsin reippaasti lyhennetty versio (noin 3 minuuttia), mutta tarkastamo pysytti kieltopäätöksensä. Valitus valtion elokuvalautakuntaan kesäkuussa ei muuttanut kieltoa. Uusi yritys kiellon poistamiseksi oli syksyllä 1969, mutta tarkastamo ei edelleenkään sallinut elokuvaa. Vasta 1984 uudessa ennakkotarkastuksessa tarkastamo hyväksyi elokuvan ikärajalle K16, kun elokuvasta oli leikattu 9 sekuntia.[7][3]
Django restauroitiin vuonna 2018 Italiassa 4K-resoluutiossa suoraan kameranegatiivista, ja tämä lyhentämätön versio on julkaistu Suomessa blu-rayna ja Ultra HD Blu-rayna, joskin julkaisussa on ainoastaan englanninkielinen ääniraita.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ FIx-Galleria: Django (1966)
- ↑ FIx-Galleria: Nimeni on Django (1966)
- ↑ a b Django Elonet.
- ↑ Kinnunen, Kalle: Quentin Tarantino tekee lännenelokuvan – spagettiwesternin Djangosta Suomen Kuvalehti. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 19.2.2013. (suomeksi)
- ↑ a b Quentin Tarantinon seuraava on Django Unchained V2.fi. 2.5.2011. Viitattu 28.6.2011. (suomeksi)
- ↑ Lyman, Eric J.: New 'Django' Film From Franco Nero Gets Started The Hollywood Reporter. 15.1.2014. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Sedergren, Jari: Taistelu elokuvasensuurista: Valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946–2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-812-1
- ↑ Django (Blu-ray 4K) (1966). DVDCompare.net.