Manuilski kuului Kominternin toimeenpanevan komitean (IKKI) puheenjohtajistoon vuodesta 1924, ja oli yhtenä sen toimintaa johtaneista sihteereistä vuodesta 1928 aina vuonna 1943 tapahtuneeseen Kominternin lakkauttamiseen asti. Hän myös edusti NKP:tä sihteeristössä.[1] Manuilski oli Kominternin näkyvin johtohahmo vuosina 1929–1933 eli Nikolai Buharinin syrjäyttämisen ja Georgi Dimitrovin pääsihteeriksi tulon välisenä aikana. Stalinin vainojen aikana vuosina 1937–1938 Manuilskilla oli keskeinen rooli puhdistusten ulottuessa Neuvostoliitossa asuneisiin ja Kominternissa toimineisiin ulkomaalaisiin kommunisteihin.[2] Heinäkuussa 1944 Manuilskista tuli Ukrainan neuvostotasavallan ulkoasiain kansankomissaari. Hän edusti Ukrainaa vuoden 1945 San Franciscon konferenssissa ja vuoden 1946 Pariisin rauhankonferenssissa. Hänet valittiin vuonna 1945 Ukrainan tiedeakatemian akateemikoksi. Manuilski kuului vielä Neuvostoliiton korkeimpaan neuvostoon vuosina 1947–1954, mutta vetäytyi syrjään tehtävistään Josif Stalinin kuoltua.[1]
↑Natalia Lebedeva, Kimmo Rentola ja Tauno Saarela (toim.): ”Kallis toveri Stalin!” Komintern ja Suomi, s. 14, 66, 68, 70–71, 509. Edita, Helsinki 2002.