Doab (pers. دوآب, do-āb) on persiankielinen termi, jota on käytetty Intian niemimaalla viittaamaan alueeseen kahden joen välissä. Se koostuu sanoista دو (do, ’kaksi’) ja آب (āb, ’vesistö’). Se on näin verrannollinen kreikankieliseen termiin Mesopotamia (μεσοποταμία). Historiallisesti sillä on viitattu usein hedelmälliseen tasankoon Jamunan ja Gangesin välissä Intian Uttar Pradeshissa. Samaa nimeä on käytetty myös Punjabin viiden suuren joen (Ravi, Beas, Chenab, Jhelum, Indus) välisistä alueista. Etelä-Intian tunnetuin doab on Krisha- ja Tungabhadrajokien välissä.[1]