Douglas A-3 Skywarrior

A-3 Skywarrior
Tyyppi pommikone, sekä tiedustelu ja ilmatankkaus
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Douglas Aircraft Company
Suunnittelija Ed Heinemann
Ensilento 28. lokakuuta 1952
Esitelty 1956
Poistettu käytöstä 1991
Valmistusmäärä 282
Valmistusvuodet 1956–1961
Museoitu Douglas A-3B.

Douglas A-3 Skywarrior on Yhdysvaltain laivaston käyttämä strateginen ydinpommituksiin kykenevä pommikone. Douglasin sotilaskoneitten pääsuunnittelija Ed Heinemannin suunnittelema Skywarrior lensi ensilentonsa vuonna 1952 ja otettiin palveluskäyttöön vuonna 1956. Prototyypin Westinghousen valmistamat suihkumoottori vaihdettiin tuotantomallissa Pratt & Whitneyn J-57:ään.[1] Vuosina 1956–1961 valmistettu kone poistettiin palveluksesta lopullisesti vasta vuonna 1991. Koneessa oli kolmihenkinen miehistö.

Skywarrior tunnettiin liikanimillä "Whale", sekä "Heavy" – että "All three dead" – väännöksenä "A3D:sta".

Skywarriorin rakenne oli ylätaso, sen kaksi suihkumoottoria oli ripustettu siipiin. Sivuvakain oli korkealla pyrstössä rungon yllä. Sekä peräsin että siivet olivat taittuvat, jotta konetta pystyttiin siirtämään lentokonehisseissä ja säilyttämään lentotukialuksen hangaareissa. A-3 Skywarrior oli laivaston siihen astisista sotilaslentokoneista raskain, sen maksimi lentoonlähtöpaino oli jopa 37 200 kg.

Pitkä ilmatankkauspuomi keulassa ja erityinen pakoluukku hätäpoistumista varten lentokoneen pohjassa kuuluivat kauko-ohjatun pyrstöaseistuksen ohella koneen erikoisuuksiin.

A3:sta tehtiin useita koneversioita eri käyttötarkoituksiin. Se palveli ilmatankkerina, säähavaintokoneena, valokuvaus- ja tiedustelutehtävissä sekä henkilöstön lentokuljetuksissa (koneeseen mahtui matkustajiksi 3 henkilöä). ELSO-mallissa laitteisto oli koneen perään asennettuna, ja se korvasi miehittämättömän taka-ampumon. Monista koneista taaksepäin ampuva tykkiaseistus poistettiin.

Koneessa oli tutkaohjattava taaksepäin ampuva tykkiaseistus, johon kuului 2 ×20 mm tykkiä. Skywarrior kykeni kuljettamaan 5 443 kg pommikuorman sisäpuolisessa pommisäiliössä.

Yhdysvaltain ilmavoimat käytti koneesta edelleenkehitettyä versiota tyyppinimellä B-66 Destroyer ja tiedusteluversio RB-66:na.

Näiden tärkeimmät erot Skywarrioriin olivat eri malliset moottorit ja varustaminen heittoistuimilla, sekä pommien pudottamista varten tarkoitukseen soveltuvalla tutkalla.[1]

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [1]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2–3
  • Matkustajat: 1, mikäli miehistöä 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&023.030000023,30 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&022.010000022,10 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&07.01600007,16 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&075.043000075,43 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&017875.&&&&0017 875 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Pratt & Whittney J57-P10 -suihkuturbiinia; &&&&&&&&&&&&&046.070000046,7 kN per moottori kuivana, 55,3 kN syötettäessä vettä moottoriin

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0982.&&&&00982 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0840.&&&&00840 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&03220.&&&&003 220 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&013110.&&&&0013 110 m

Aseistus

  • 5 443 kg pommeja sisäpuolisesti pommikuiluissa (myös ydinaseita)
  • 2 × 20 mm kauko-ohjattua tykkiä taka-ampumossa

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets, Grange Books, Lontoo Englanti, 2002 (s. 96) ISBN 1-84013-335-X

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Sharpe, 2002: s. 96

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]