Duane Eddy

Duane Eddy konsertissa vuonna 2018.
Duane Eddyn mainosjuliste vuodelta 1960.

Duane Eddy (26. huhtikuuta 1938 Corning, New York – 30. huhtikuuta 2024 Franklin, Tennessee[1]) oli Grammy-palkittu kitaristi, joka otettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1994.[2]

Eddy alkoi jo viiden vuoden iässä soittamaan kitaraa ja pääsi pian myös esiintymään paikallisiin radio-ohjelmiin. Hänen soittotyylinsä sai vaikutteita erityisesti laulavilta cowboyilta Gene Autrylta ja Roy Rogersilta.[3]

Eddy muutti 13-vuotiaana perheensä mukana Arizonaan, missä hän alkoi esiintyä ystävänsä Jimmy Delbridgen kanssa.[3] Eddy jätti high schoolin kesken keskittyäkseen luomaan uraa muusikkona, ja tuottajaksi ryhtynyt entinen DJ Lee Hazlewood huomasi Eddyn kyvyt.[4] Eddy ja Hazelwood kehittivät yhdessä uniikin ”twang”-tyylin.[3] Eddy keskittyi soitossansa luomaan kitaran matalilla kielillä yksinuottisiä melodioita.[2]

Eddyn ensimmäinen single ”Movin’ n’ Groovin’” äänitettiin 1957, kun hän oli 19-vuotias. Hän kohosi nopeasti tähteyteen ja julkaisi vuosien 1958–1963 aikana 16 kappaletta, jotka pääsivät Yhdysvaltain singlelistan top 40:een.[3] Ensimmäinen hiteistä oli ”Rebel Rouser”, ja muita suosittuja kappaleita olivat ”Ramrod”, ”The Lonely One”, ”Peter Gunn” ja Viattomuuden hinta -elokuvan tunnuskappale.[4]

Eddyn suosio hiipui 1960-luvun puolivälissä, kun populaarikulttuurissa alkoi niin sanottu British Invasion.[3] Hän vaikutti kuitenkin moniin nuoreen kitaristiin, kuten Hank Marviniin, George Harrisoniin ja Bruce Springsteeniin.[4]

Eddy äänitti uransa aikana yli 50 albumia, joihin mahtui myös uusintapainoksia. Suurin osa levyistä ilmestyi ennen 1980-luvun puoliväliä. Hänen musiikkiansa on käytetty kymmenissä elokuvissa ja televisiosarjoissa, ja hän nousi vielä vuonna 1986 musiikkilistoille, kun hän teki 1986 Art of Noise -yhtyeen kanssa uusintaversion Peter Gunn -televisiosarjan tunnuskappaleesta.[2][3] Siitä Eddy voitti myös uransa ainoan Grammyn. Palkinto tuli parhaasta rockinstrumentaalista.[5]

Guild Guitars esitteli 1960-luvulla Duane Eddy nimikkomallit DE-400 ja DeLuxe DE-500. 2003 Gibson Custom Shop teki Eddylle oman nimikkomallikitaransa, nimeltään Duane Eddy Signature Model.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Duane Eddy, Whose Twang Changed Rock ’n’ Roll, Dies at 86 The New York Times Company. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Duane Eddy Biography Rock and Roll Hall of Fame Museum. Arkistoitu 13.7.2012. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f Adrian Horton: Duane Eddy, pioneering rock’n’roll guitarist, dies at 86 The Guardian. 1.5.2024. Guardian News & Media Limited. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Duane Eddy Encyclopedia Britannica. 1.5.2024. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Duane Eddy Grammy.com. Recording Academy. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]