Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Duncan Cowan Ferguson | ||
Syntymäaika | 27. joulukuuta 1971 | ||
Syntymäpaikka | Stirling, Skotlanti | ||
Pelipaikka | hyökkääjä | ||
Pituus | 193 cm | ||
Seura | |||
Seura | Forest Green Rovers | ||
Tehtävä | päävalmentaja | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
1990–1993 | Dundee United | 77 | (28) |
1993–1994 | Rangers | 14 | (2) |
1994 | → Everton (laina) | 9 | (2) |
1994–1998 | Everton | 107 | (35) |
1998–2000 | Newcastle United | 30 | (8) |
2000–2006 | Everton | 123 | (23) |
Maajoukkue | |||
1992–1997 | Skotlanti | 7 | (0) |
Valmennusura | |||
2011–2014 | Everton U18 (apuv.) | ||
2014–2022 | Everton (apuv.) | ||
2019 | Everton | ||
2023– | Forest Green Rovers | ||
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Duncan Ferguson (27. joulukuuta 1971 Stirling) on skotlantilainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Tammikuusta 2023 lähtien hän on toiminut Forest Green Roversin päävalmentajana.
Hyökkääjänä pelaava Ferguson aloitti ammattilaisuransa kaudella 1990–1991 Dundee Unitedissa. Ensimmäisellä kaudellaan Ferguson pääsi yhdeksässä sarjapelissä kentälle ja viimeisteli yhden maalin. Kaudella 1991–1992 Ferguson viimeisteli 15 maalia 38 pelissä, mikä on hänen ennätyksensä Skotlannin ajoilta. Kaudeksi 1993–1994 Ferguson vaihtoi Glasgow'n suurseura Rangersin paitaan. Aikaa Rangersissa varjosti pelikentällä tapahtuneesta yhteenotosta Raith Roversin John McStayn kanssa Fergusonille määrätty vankeustuomio[1]. Myös peliaika Rangersissa jäi vähiin, ja lokakuussa 1994 hän siirtyi Englannin Valioliigan Evertoniin. Joulukuussa 1998 Ferguson myytiin Newcastle Unitediin kahdeksan miljoonan punnan siirtosummalla, mutta hän palasi elokuussa 2000 Evertoniin. Ferguson kärsi vankeustuomionsa Barlinnien vankilassa syksyllä 1995. Hän katsoi tuomion johtuvan Skotlannin jalkapalloliiton toimista ja kieltäytyi tämän jälkeen pelaamasta Skotlannin maajoukkueessa.
Vaikka Ferguson ei ollut Evertonissa varsinainen maalitykki (ennätys kaudelta 1997–1998 oli 11 maalia) saavutti hän paikan seuran kannattajien sydämissä tekemällä tärkeitä maaleja muita suurseuroja vastaan. Ferguson tunnettiin kovasta ja aggressiivisesta pelityylistään, joka saattoi hänet usein vaikeuksiin tuomareiden kanssa.
Fergusonin sopimus Evertonin kanssa päättyi kauden 2005–2006 loppuun, minkä jälkeen myös hänen ammattilaisuransa päättyi.
Pelaajauransa jälkeen Ferguson suoritti UEFA:n valmentajalisenssin.[2] Hän toimi Evertonin organisaatiossa U18-joukkueen apuvalmentajana vuosina 2011–2014. Helmikuussa 2014 hän nousi edustusjoukkueen valmennustiimiin.[3]
Joulukuussa 2019 Ferguson nimitettiin Evertonin väliaikaiseksi päävalmentajaksi potkut saaneen Marco Silvan tilalle.[4] Hän palasi apuvalmentajan rooliin Carlo Ancelottin tultua seuran päävalmentajaksi myöhemmin joulukuussa. Ancelottin siirryttyä Real Madridiin kesällä 2021 Fergusonille tarjottiin apuvalmentajan paikkaa espanjalaisseurasta, mutta hän päätti jatkaa uraansa Evertonissa.[5]
Tammikuussa 2022 Fergusonista tuli toistamiseen Evertonin väliaikainen päävalmentaja Rafael Benítezin saatua potkut.[6] Hän valmensi joukkuetta yhdessä ottelussa, kunnes siirtyi päävalmentajaksi nousseen Frank Lampardin apuvalmentajaksi. Ferguson jätti Everton kauden 2021/22 päätteeksi.[7]
Tammikuussa 2023 Fergusonista tuli Englannin Ykkösliigan Forest Green Roversin päävalmentaja.[8]
Säveltäjä Osmo Tapio Räihälän orkesteriteos Barlinnie Nine on "musiikillinen muotokuva" Duncan Fergusonista. Sävellyksen kantaesityksen iltana huhtikuussa 2005 Ferguson viimeisteli voittomaalin Evertonille Manchester Unitedia vastaan[9].