Durocortorum

Durocortorum
Durocortorum Remorum
Remi
Nimellä La Porte Mars eli Marsin portti tunnettu triumfikaari 200-luvulta.
Nimellä La Porte Mars eli Marsin portti tunnettu triumfikaari 200-luvulta.
Sijainti

Durocortorum
Koordinaatit 49°15′14″N, 4°1′59″E
Valtio Ranska
Paikkakunta Reims, Marne, Grand Est
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Valtakunta Rooman valtakunta
Alue Gallia
Provinssi Gallia Belgica
Belgica secunda (n. 293–)
Aiheesta muualla

Durocortorum Commonsissa

Durocortorum (lat., myös Durocorterum, Durocortorum Remorum, Remi; m.kreik. Δουρικόρτορα, Dūrikortora) oli antiikin aikainen kaupunki Gallia Belgicassa nykyisen Ranskan alueella.[1][2] Se on kehittynyt nykyiseksi Reimsin kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[3][4][5]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Durocortorum sijaitsi Gallian pohjoisosissa Vidula eli Vitula (nyk. Vesle) -joen varrella. Se oli Axona (nyk. Aisne) -joen sivuhaara. Kaupungin sijainti oli seudullaan keskeinen, ja sieltä lähti ainakin seitsemän roomalaisia tietä eri suuntiin.[1][2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Durocortorum oli alun perin gallialainen eli kelttiläinen asutus. Julius Caesar mainitsee sen Gallian sodassaan remien (Remi) heimon kaupunkina. Nämä olivat ensimmäinen belgiheimo Matrona (nyk. Marne) -joen pohjoispuolelle mentäessä.[1][2][6] On kuitenkin mahdollista, että alkuperäinen remien kaupunki sijaitsi eri paikassa; joskus se on sijoitettu nykyiseen Vieux-Reimsiin.[1]

Cryptoporticusta.

Strabon, joka kirjoittaa kaupungin nimen muodossa Duricortora (Δουρικόρτορα, Dūrikortora), sanoo sen olleen remien keskuspaikka. Samaa sanoo Klaudios Ptolemaios, joka käyttää nimimuotoa Dūrokottoron (Δουροκόττορον). Stefanos Byzantionlaisella nimi on muodossa Dorokottoros (Δοροκόττορος), ja kaupungin asukkaiden etnonyyminä Dorokottorios (Δοροκοττόριος).[2][7] Todennäköisesti Ceasarin ja Strabonin käyttämä muoto on oikeampi, sillä dur on yleinen osa gallialaisissa paikannimissä sekä nimen alussa että lopussa, ja myös sana cort esiintyy muissakin paikannimissä.[2]

Korinttilaisia kapiteeleja.

Remien tultua Rooman vallan alle he olivat Rooman uskollisia liittolaisia. Durocortorum toimi Gallia Belgican provinssin hallinnollisena keskuksena ja maaherran asuinpaikkana. Se rakennettiin roomalaisen asemakaavan mukaiseksi kaupungiksi joko ensimmäisellä vuosisadalla tai 100-luvulla jaa.[1] Durocortorumissa toimi koulu, jossa opetettiin muun muassa retoriikkaa, joka oli suosittu ala gallien parissa. Kaupunki löi omaa rahaa.[2]

Arkeologisten löytöjen perusteella Durocortorum on kärsinyt levottomuuksista 200-luvulla. Oletettavasti näitä olivat ainakin barbaarien hyökkäykset vuosina 252–254, 259–260 ja 275. Kaupunki saatettiin tuhota useammankin kerran. Kristinusko alkaa näkyä arkeologiassa 200-luvun lopulla.[1] Varhaisella kristillisellä kaudella Durocortorumista tuli piispanistuin. Myöhäisantiikin aikana kaupunki oli Belgica secundan provinssin hallinnollinen keskus. Ajan kuluessa kaupungin nimeksi tuli Remi sen alkuperäisheimon mukaan. Nykyisen Reimsin kaupungin nimi on kehittynyt tästä.[1][2]

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gladiaattoreita esittävä mosaiikki Musée Saint-Remissä.
Flavius Jovinuksen sarkofagi.

Alkuperäinen kelttiläinen kaupunki oli ympäröity useiden kilometrin mittaisella kaivannolla ja siitä noin 800 metriä sisäänpäin olleella vallituksella. Myöhemmin kaupungissa oli roomalaisille kaupungeille tyypillinen ruutuasemakaava, joka oli tehty sisemmän vallituksen sisälle. Ajan kuluessa kaupunki levisi myös ulomman linnoitteen yli. Asemakaavan cardo maximus eli pohjois-eteläsuuntainen (käytännössä enemmän luoteis-kaakkoissuuntainen) pääkatu kulki nykyisten Rue du Barbâtre, Rue de l'Université ja Cours A. France -katujen linjausta, ja itä-länsisuuntainen (koillis-lounaissuuntainen) decumanus maximus nykyisten Avenue J. Jaurès, Rue Cérès, Rue Carnot, Rue Muirron-Herrick ja Rue de Vesle -katujen linjausta.[1]

Kummankin pääkadun päässä asemakaavan laidalla oli triumfikaari. Näistä neljästä triumfikaaresta on parhaiten säilynyt pohjoispuolen niin kutsuttu La Porte Mars eli Marsin portti. Siinä on kolme kaarta ja kummallakin pitkällä sivulla kahdeksan korinttilaista pylvästä ja kummallakin lyhyellä sivulla kaksi korinttilaista pylvästä. Keskimmäisen, korkeimman kaaren korkeus on noin 11 metriä.[1][2] Eteläsivulla sijaitsi niin kutsuttu Bacchuksen portti, josta on säilynyt vähäisempiä jäänteitä. Itäsivulla sijaitsi niin kutsuttu Cereen portti ja länsisivulla Venuksen portti, jotka kummatkin ovat tuhoutuneet, mutta niiden paikat tiedetään. Kolmen viimeksimainitun nimet ovat virheelliset tai vailla perustetta. 200-luvulla alkuperäisen ruutukaavan alue ympäröitiin muureilla.[1]

Kaupungin forumin katsotaan yleensä sijainneen pääkatujen risteyksessä. Paikalla on suuri kolmisiipinen cryptoporticus, joka on kaupungin parhaiten säilyneitä muinaisjäänteitä. Kaupungin länsilaidalla nykyisen Mont-d'Arènen paikalla sijaitsi amfiteatteri.[1][2] Nykyisen Reimsin katedraalikirkon Notre-Damen katedraalin sanotaan olevan rakennettu roomalaisen temppelin paikalle. Myös muissa kirkoissa on uudelleenkäytetty paljon antiikin aikaisten rakennusten materiaalia. Muihin rakennuslöydöksiin lukeutuu muun muassa roomalaisten kylpylöiden jäänteitä[2] sekä varhaisen kristillisen kauden kirkkoja 200-luvun lopulta ja 300-luvulta. Kaupungin ulkopuolelta on löydetty useita nekropoliita eli hauta-alueita. Kaupunkiin johti noin 40 kilometrin pituinen akvedukti.[1]

Kaupungista tehtyjä esine- ja taidelöytöjä on Musée Saint-Remissä.[1] Tunnetuimpiin lukeutuu sotapäällikkö ja konsuli Flavius Jovinuksen sarkofagi.[2] Löytöihin lukeutuu myös muun muassa arkkitehtoonisia koristeosia, lattiamosaiikkeja ja freskoja.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”DUROCORTORUM (Reims) Marne, France”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Smith, William: ”Durocortorum”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Durocortorum Pleiades. Viitattu 6.3.2023.
  4. ↑ Durocortorum Remorum (Gallia) 69 Reims - Δουροκόττορον ToposText. Viitattu 6.3.2023.
  5. ↑ ”11 E3 Durocortorum”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699
  6. ↑ Julius Caesar: Gallian sota 6.44.
  7. ↑ Strabon: Geografika s. 194; Klaudios Ptolemaios: Geografia 2.9; Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Δοροκόττορος.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]