Dyoplosaurus | |
---|---|
Kallo |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Matelijat Reptilia |
Ylälahko: | Dinosaurukset Dinosauria |
Lahko: | †Linnunlantioiset Ornithischia |
Alalahko: | †Thyreophora |
Osalahko: | †Ankylosauria |
Heimo: | †Ankylosauridae |
Alaheimo: | †Ankylosaurinae |
Tribus: | †Ankylosaurini |
Suku: |
†Dyoplosaurus Parks, 1924 |
Laji: | acutosquameus |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Dyoplosaurus on sukupuuttoon kuollut Ankylosauria-osalahkoon kuuluva dinosaurussuku. Sen jäänteet on löydetty Albertasta Kanadasta, ja ne on ajoitettu noin 76 miljoonan vuoden taakse. Dyoplosaurus kuvattiin vuonna 1924, mutta sitä pidettiin pitkään Euoplocephaluksen synonyyminä.[1] Nykyään se voidaan erottaa omaksi suvukseen, jonka ainoa laji on Dyoplosaurus acutosquameus.
Dyoplosauruksen pituudeksi on arvioitu noin 4–7 metriä, josta 37 senttiä oli kalloa.[2][3][4] Painoa sillä oli arviolta 1,2 tonnia. Dyoplosauruksella oli pieni häntänuija ja hyvin leveä lantio.[4]
Dyoplosauruksen luuranko löydettiin Albertasta vuonna 1920, ja se kuvattiin tieteelle vuonna 1924. Löytö koostui pääasiassa eläimen takaosasta, mutta siihen kuului myös muun muassa leuan pala, joka oli lähes identtinen Euoplocephaluksen leuan kanssa. Siksi Dyoplosaurusta alettiin pitää Euoplocephalus-suvun synonyyminä vuonna 1971. Euoplocephalus tunnettiin Dyoplosaurustakin hajanaisemmista fossiileista, ja Dyoplosauruksen yhdistäminen sukuun antoi uuden kuvan siitä, miltä Euoplocephaluksen lantio, häntä ja panssari näyttivät. Vasta vuonna 2009 Dyoplosaurus todettiin erilliseksi suvuksi, kun sitä pystyttiin vertaamaan Euoplocephaluksesta tehtyihin uusin löytöihin. Dyoplosaurus erosi Euoplocephaluksesta lantion, selkärangan ja erityisesti hännän perusteella.[1] Sillä oli pienempi ja suipompi häntänuija kuin Euoplocephaluksella,[5] mutta on myös mahdollista että kyseessä oli keskenkasvuinen yksilö.[1]
Dyoplosauruksen elinympäristö oli vesistöistä ja kosteaa tulvatasankoa, jossa oli rannikkosoita. Lisäksi se on saattanut elää kuivemmissa ylänkömetsissä.[4]