Džani-Vedenon väijytys | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa toista Tšetšenian sotaa | |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Tappiot | |||||||
? |
vähintään 43 kaatunutta |
Džani-Vedenon väijytys oli tšetšeenikapinallisten toteuttama Venäjän sisäministeriön erikoisjoukkojen (OMON) väijytys lähellä Džani-Vedenon kylää Tšetšeniassa 29. maaliskuuta 2000. Suurin osa väijytetyistä venäläisistä kaatui, minkä lisäksi tappioita kärsi heidän avukseen lähetetty armeijan osasto.
Džani-Vedeno on kylä Tšetšenian eteläosien vuoristoseudulla.[1] Monet tšetšeenitaistelijat olivat siirtyneet maan vuoristoseudulle Venäjä edetessä Tšetšeniaan toisen Tšetsnian sodan alettua. Niiden mukana olivat myös Ibn al-Khattabin johtamat Islamilaisen kansainvälisen prikaatin taistelijat[2], jotka olivat vastuussa Džani-Vedenon väijytyksestä.[3]
Väijytys toteutettiin 29. maaliskuuta 2000.[3] Väijytetyt venäläisjoukot olivat Venäjän sisäministeriön alaisia erikoisjoukkoja (OMON),[1] Permin alueelta. Väijytyspaikka oli lähellä Džani-Vedenoa sijainneella rotkolla[3], jonka kautta kohti Dargon kylää liikkeellä olleet venäläiset kulkivat.[1] Mukana oli 49 kevyesti aseistettua sotilasta ja ainakin yksi panssaroitu ajoneuvo, sekä muita ajoneuvoja. Venäläiset olivat jonkin aikaa ennen väijytystä seuranneet kapinallisten radioliikennettä ja he tiesivät näiden valmistelevan väijytystä. Jostakin syystä tieto ei kuitenkaan siirtynyt asevoimilta sisäministeriön joukoille. Ilmeisesti heitä varoitti myös mukana ollut tšetšeeniopas, joka vaati joukkojen pysäyttämistä ennen väijytyspaikkaa. Väijyttäjät saivat kulkueen loukkuun singoilla.[4] Väijytys tallentui Sergei nimisen kaatuneen poliisin videokameraan, joka Sergein kaaduttua nauhoitti vielä taistelun ääniä.[5] Tapioita kärsi myös Venäjän armeijan osasto, joka oli lähetetty väijytyspaikalle väijytettyjä auttamaan.[6]
Väijytyspaikalla kaatuneiden määrästä annettiin venäläisten taholta eri lukemia. Vedenon alueen venäläisjoukkoja johtanut eversti Ilija Lukinin mukaan väijytyspaikalla kaatui 37 sotilasta. Väijytyspaikalle lähetty armeijan osasto menetti vähinään kuusi miestä kaatuneina ja 15 haavoittuneina.[4] Kaatuneita oli yhteensä siis vähintään 43 ja heistä 23 oli lähtöisin Venäjän presidentti Boris Jeltsinin nuoruuden kotipaikkakunnalta Bereznikistä Permin alueella.[3] Kaatuneiden ruumiita ansoitettiin miinoilla.[6] Tšetšeenit ottivat 10 vankia. Vangit he yrittivät myöhemmin vaihtaa eversti Juri Budanoviin, joka oli pidätetty tšetšeeni Elza Kungajevan raiskauksesta ja murhasta. Vaihtoon ei kuitenkaan suostuttu.[3] Yhdeksän vankia teloitettiin ampumalla huhtikuussa tšetšeenien antaman aikarajan päätyttyä.[7]
Venäjän puolustusministeri Igor Sergejev sanoi huhtikuussa tapahtumien juontuneen joukkojen johdon ja kurin ongelmista, väittäen tosin myös että alueen viimeiset kapinallisjoukot oli nyt lyöty hajalle.[6]