Eddie Cheever

Eddie Cheever
Eddie Cheever vuonna 2009.
Eddie Cheever vuonna 2009.
Henkilötiedot
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1978, 1980–1989
Talli(t) Theodore, Hesketh, Osella, Tyrrell, Ligier, Renault, Alfa Romeo, Haas Lola, Arrows
Kilpailuja 143 (132 starttia)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 9
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 70
Ensimmäinen kilpailu Argentiinan Grand Prix 1978
Viimeinen kilpailu Australian Grand Prix 1989

Eddie McKay Cheever, Jr. (s. 10. tammikuuta 1958 Phoenix, Arizona, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kilpa-autoilija, joka kilpaili melkein kolmekymmentä vuotta erilaisissa luokissa, kuten Formula 1:ssä, CARTissa ja Indy Racing Leaguessa eli IRL:ssä. Nykyään hän omistaa IRL-tallin. Cheever osallistui 143 Formula 1 -sarjan Grand Prix -kilpailuun ja starttasi niistä 132:een. Tämä on enemmän kuin kenelläkään muulla yhdysvaltalaisella kuljettajalla. Hän ajoi yhteensä yhdeksässä eri tallissa kaudesta 1978 kauteen 1989. Vuonna 1997 hän perusti oman IRL-tallin, ja voitti Indianapolis 500 -kilpailun vuonna 1998 ajaen tallinsa autoa.

Cheever syntyi Phoenixissa, Arizonassa, mutta asui lapsena Roomassa. Hän kiinnostui moottoriurheilusta kahdeksan vuoden iässä, kun hänen isänsä vei hänet urheiluautokilpailuun Monzaan. Hän alkoi pian ajaa kartingia, ja voitti sekä Italian että Euroopan karting-mestaruuden 15 vuoden iässä. Hän uurasti Euroopan karting-luokista korkeammilla tasoille, ja ajoi yhdysvaltalaisen Danny Sullivanin tallikaverina Formula 3 -sarjassa. Tämän lisäksi hän ajoi Formula 2 -sarjassa tallipäällikkönään Ron Dennis.

Cheever teki debyyttinsä F1-sarjassa 20 vuoden iässä vuonna 1978. Karsiuduttuaan Argentiinan Grand Prix'sta hän onnistui pääsemään lähtöruudukkoon Etelä-Afrikan Grand Prix'ssa. Hän kuitenkin joutui keskeyttämään moottoririkon takia vain kahdeksan kierroksen jälkeen. Kaksi kautta myöhemmin hänestä tuli Osella-tallin säännöllinen kuljettaja.

Cheever ajamassa Alfa Romeota Saksan Grand Prix'ssa 1985.

Hän ajoi vain kerran maaliin asti kymmenessä kilpailussa. Jatkuvien tallivaihtojen avulla Cheever yritti onnistua karsiutua aika-ajoista itse kilpailuun. Tämän ansiosta hän onnistui ajamaan viidesti pisteillä Tyrrell-tallilla vuonna 1981, ja kolmasti palkintosijalle Ligier-tallilla seuraavalla kaudella. Tähän sisältyi toinen sija Detroitissa ajetusta Itä-Yhdysvaltain Grand Prix'sta.

Kausi 1983 osoittautui Cheeverin F1-uran kohokohdaksi. Hän siirtyi Renault-talliin ranskalaisen Alain Prostin tallikaveriksi. He olivat molemmat suosikkeja kauden maailmanmestariksi. Cheever ajoi hyvin tukien tallin ykköskuljettajaa Prostia. Cheever onnistui saalistamaan neljä palkintosijaa ja 22 MM-pistettä, mutta sekä kuljettajien että valmistajien mestaruus jäivät Renault'lta saavuttamatta. Renault päätti tämän seurauksena vaihtaa molemmat kuljettajansa pois. Kuutena seuraavana kautena Cheever ei enää päässyt ajamaan yhtä kilpailukykyistä autoa. Hänen viimeinen palkintosijansa tuli Yhdysvaltain Grand Prix'sta kaudella 1989. Kilpailu oli viimeinen Yhdysvaltain Grand Prix, jossa ajoi yhdysvaltalainen kuljettaja, ennen Scott Speedia kaudella 2006.

Kaiken kaikkiaan Cheever osallistui 143 Grand Prix -kilpailuun, saavutti 9 palkintosijaa ja 70 MM-pistettä. Yhtään voittoa Cheever ei kuitenkaan F1-sarjassa saavuttanut. [1] Hän onkin sijalla 5 kuljettajissa, joilla on eniten kilpailuja ilman voittoja.

Vuodesta 1986 vuoteen 1988, samalla kun hän ajoi F1:ssä, hän voitti kymmenen urheiluautokilpailua Jaguarilla. Vuonna 1990 hän siirtyi Yhdysvaltoihin ajamaan Chip Ganassi Racing -talliin CART-sarjaan. Hänen ensimmäisessä osallistumisessaan, joka oli Indianapolis 500, hän sijoittui kahdeksanneksi. Hänet nimettiin vuoden tulokkaaksi. Vuonna 1992 hän starttasi toisesta ruudusta ja sijoittui kilpailussa neljänneksi. Yhteensä hän saavutti sarjassa neljä palkintosijaa, mutta ei koskaan voittanut. Ajaessaan A.J. Foyt'lla Nazarethin kilpailussa vuonna 1995 Cheever oli lähimpänä voittoa. Hän johti kilpailua viimeisellä kierroksella, mutta hänen autostaan loppui polttoaine.

Indianapolis 500

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 Indy Racing League perustettiin, ja Cheever siirtyi sinne CARTista. Kauden 1996 kaksi ensimmäistä kilpailua Cheever ajoi Team Menardilla. Indianapolis 500 -kilpailussa samaisella kaudella hän ajoi siihen mennessä nopeimman kierrosajan ikinä. Myöhemmin hän perusti oman tallinsa, Cheever Racingin. Cheever itse ajoi tallissaan.

Vuonna 1998 kaikki osaset loksahtivat paikalleen, kun Cheever onnistui voittamaan uransa suurimman voiton sekä kuljettajana että valmistajana. Hän starttasi kilpailuun ruudusta 17, ja johti 76 kierrosta 200:sta, voittaen Indianapolis 500 -kilpailun. Hänen tallinsa (aktiivinen heinäkuuhun 2006 asti) ajatti autojaan kuljettajinaan Alex Barron ja Patrick Carpentier vuonna 2005. Cheever oli ripustanut kypäränsä naulakkoon vuonna 2002, mutta kilpaili satunnaisesti erilaisissa kilpailuissa. Cheever ilmoitti 21. helmikuuta palaavansa eläkkeeltä, ja kilpailevansa IRL:ssä omalla autollaan neljässä ensimmäisessä kilpailussa. Tähän sisältyi myös Indianapolis 500. Cheever sulki tallinsa kahdeksannen kilpailun jälkeen sponsorien puutteen vuoksi.

Cheever kilpaili GP Masters -sarjassa, johon yli 45-vuotiaat entiset Formula 1 -kuljettajat saavat osallistua. Sarjan ensimmäisessä kilpailussa Kyalamin radalla Etelä-Afrikassa Cheever sijoittui kahdeksanneksi. Tämän lisäksi hän sijoittui toisessa GP Masters -sarjan kilpailussa Qatarissa, 29. huhtikuuta 2006, neljänneksi.

Cheever onnistui voittamaan 13. elokuuta 2006 ajetun sateisen kilpailun Silverstone Circuitilla, Englannissa.

Formula 1 -tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1978 Theodore ARG
DNQ
BRA
DNQ
SAF
Kesk.
USAW
MON
BEL
ESP
SWE
FRA
GBR
GER
AUT
DUT
ITA
USA
CAN
- 0
1980 Osella ARG
DNQ
BRA
DNQ
SAF
Kesk.
USAW
Kesk.
BEL
DNQ
MON
DNQ
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
DUT
Kesk.
ITA
12
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
- 0
1981 Tyrrell USAW
5
BRA
NC
ARG
Kesk.
SMR
Kesk.
BEL
6
MON
5
ESP
NC
FRA
13
GBR
4
GER
5
AUT
DNQ
DUT
Kesk.
ITA
Kesk.
CAN
12
LAS
Kesk.
12. 10
1982 Ligier RSA
Kesk.
BRA
Kesk.
USAW
Kesk.
SMR
BEL
3
MON
Kesk.
USAE
2
CAN
10
DUT
DNQ
GBR
Kesk.
FRA
16
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
SWI
NC
ITA
6
LAS
3
12. 15
1983 Renault BRA
Kesk.
USAW
13
FRA
3
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
BEL
3
USAE
Kesk.
CAN
2
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
4
DUT
Kesk.
ITA
3
EUR
10
RSA
6
7. 22
1984 Alfa Romeo BRA
4
RSA
Kesk.
BEL
Kesk.
SMR
7
FRA
Kesk.
MON
DNQ
CAN
11
USAE
Kesk.
USA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
DUT
13
ITA
9
EUR
Kesk.
POR
17
16. 3
1985 Alfa Romeo BRA
Kesk.
POR
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
17
USA
9
FRA
10
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
DUT
Kesk.
ITA
Kesk.
BEL
Kesk.
EUR
11
RSA
Kesk.
AUS
Kesk.
- 0
1986 Haas Lola BRA
ESP
SMR
MON
BEL
CAN
USA
Kesk.
FRA
GBR
GER
HUN
AUT
ITA
POR
MEX
AUS
- 0
1987 Arrows BRA
Kesk.
SMR
Kesk.
BEL
4
MON
Kesk.
USA
6
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
8
AUT
Kesk.
ITA
Kesk.
POR
6
ESP
8
MEX
4
JPN
9
AUS
Kesk.
10. 8
1988 Arrows BRA
8
SMR
7
MON
Kesk.
MEX
6
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
FRA
11
GBR
7
GER
10
HUN
Kesk.
BEL
6
ITA
3
POR
Kesk.
ESP
Kesk.
JPN
Kesk.
AUS
Kesk.
12. 6
1989 Arrows BRA
Kesk.
SMR
9
MON
7
MEX
7
USA
3
CAN
Kesk.
FRA
7
GBR
DNQ
GER
12
HUN
5
BEL
Kesk.
ITA
DNQ
POR
Kesk.
ESP
Kesk.
JPN
8
AUS
Kesk.
11. 6

Indy 500 -tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Auto Moottori Lähtöruutu Sijoitus
1990 Penske Chevrolet 14. 8.
1991 Lola Chevrolet 10. 31.
1992 Lola Ford-Cosworth 2. 4.
1993 Lola Buick 33. 16.
1994 Lola Buick 11. 8.
1995 Lola Ford-Cosworth 14. 31.
1996 Lola Menard-Buick 4. 11.
1997 G-Force Oldsmobile 11. 23.
1998 Dallara Oldsmobile 17. 1.
1999 Dallara Infiniti 16. 18.
2000 Dallara Infiniti 10. 5.
2001 Dallara Infiniti 26. 25.
2002 Dallara Infiniti 6. 5.
2006 Dallara Honda 19. 13.