Eija-Riitta Korhola

Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi.
Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Eija-Riitta Korhola
Eija-Riitta Korhola toukokuussa 2023.
Eija-Riitta Korhola toukokuussa 2023.
Euroopan parlamentin jäsen
20.7.1999–30.6.2014, 1.6.-16.7.2024
Ryhmä EPP-ryhmä
Henkilötiedot
Syntynyt15. kesäkuuta 1959 (ikä 65)
Lahti
Asuinpaikka Raasepori
Puoliso Atte Korhola (vih. 1980, e. 2011)
Lapset 3
Tiedot
Puolue Suomen Kristillisdemokraatit
Muut puolueet Kokoomus (2003–2023)
Suomen Kristillisdemokraatit (1999–2003)
Koulutus Filosofian tohtori
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Aiheesta muualla
Kotisivu

Eija-Riitta Anneli Korhola (o.s. Nieminen,[1] s. 15. kesäkuuta 1959 Lahti)[2] on suomalainen kristillisdemokraattinen poliitikko ja Euroopan parlamentin jäsen. Vuosina 2003–2023 hän kuului kokoomukseen.[3] Kristillisdemokraatteihin hän palasi vuoden 2024 eurovaalien alla lähtiessään puolueen ehdokkaaksi.[4]

Korhola toimi kristillisdemokraattien europarlamentaarikkona vuosina 1999–2003 ja puoluesihteerinä vuonna 2003. Vuosina 2003–2014 hän oli kokoomuksen europarlamentaarikko ja vuosina 2006–2010 myös kokoomuksen varapuheenjohtaja. Helmikuussa 2023 hän ilmoitti eronneensa kokoomuksesta.[3]

Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa Korholaa ei tullut valituksi. Hän pääsi varasijalle vuoden 2019 vaaleissa ja nousi europarlamenttiin kesäkuussa 2024 Petri Sarvamaan tilalle.[5] Kaudella 2020–2024 hän oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Helsingin hiippakunnan maallikkoedustaja.[6]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korhola valmistui ylioppilaaksi vuonna 1978, filosofian kandidaatiksi vuonna 1990 ja lisensiaatiksi vuonna 1994 Helsingin yliopistosta.[1] Hän opiskeli teoreettista filosofiaa ja teologiaa.[7] Marraskuussa 2014 hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan ympäristötieteiden laitokselta aiheenaan ilmastopolitiikka. Väitöskirjan otsikko oli The Rise and Fall of the Kyoto Protocol: Climate Change as a Political Process.[8]

Korhola työskenteli Kirkon Ulkomaanavun koulutussihteerinä vuosina 1993–1996.[1] Vuodesta 1996 hänellä on ollut oma yritys, Good Enough Prod., joka harjoittaa journalismia, viestintää ja yrityskonsultointia.[2] Vuosina 1996–1999 Korhola työskenteli freelancertoimittajana ja -kouluttajana radiossa, lehdissä ja televisiossa muun muassa Nelosen ohjelmissa Ylähuone ja Naisia vuosituhannen partaalla sekä Yle TV2:n ohjelmassa Uneton yö.[1]

Vuonna 1997 Korhola oli Helsingin juhlaviikkojen tiedottaja ja vuosina 1998–1999 Plan International Suomen säätiön projektitiedottaja. Hän on toiminut kolumnistina muun muassa lehdissä Kotimaa (1992), Vihreä Lanka (1994–1999), Kirkko ja kaupunki (1998), Hiidenkivi (2000–2001), Uutislehti 100 (2001–2002), Nykypäivä (2004–), Askel (2005–), Hämeen Sanomat (2005–) ja Etelä-Suomen Sanomat (2007–2008). Lisäksi hän on pitänyt blogia Iltalehden, Uuden Suomen ja Aamulehden sivuilla.[1]

Korhola on ollut First Step Forumin puheenjohtaja vuodesta 2002 ja HelsinkiMission valtuuskunnan jäsen vuodesta 2007.[2] First Step Forum on uskonnollinen järjestö, joka ilmoittaa tekevänsä ”näkymätöntä työtä maailman johtohenkilöiden parissa”.[9]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Europarlamentaarikkona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korhola toimi Euroopan parlamentin jäsenenä vuosina 1999–2014. Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin ensimmäisen kerran vuoden 1999 eurovaaleissa kristillisdemokraattien sitoutumattomana ehdokkaana. Euroedustajan toimensa ohella Korhola toimi vuoden 2003 eduskuntavaalien aikaan joitakin kuukausia kristillisdemokraattien puoluesihteerinä ennen puolueesta eroamistaan. Lokakuussa 2003 hän loikkasi kokoomukseen. Europarlamentissa hän edusti aina Euroopan kansanpuolue EPP:tä.lähde?

Korhola valittiin toiselle kaudelle europarlamenttiin vuoden 2004 vaaleissa. Vuoden 2009 vaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle puolueensa toiseksi suurimmalla äänimäärällä.[10] Hän oli ehdolla myös vuoden 2014 eurovaaleissa,[11] mutta ei tullut enää valituksi.[12] Hän asettui ehdokkaaksi myös vuoden 2019 eurovaaleissa[13] ja valittiin varasijalle.[5]

Euroopan parlamentissa Korhola oli sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan varapuheenjohtaja vuosina 2008–2012. Lisäksi hän oli jäsen ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnassa (1999–2009 ja 2012–2014) sekä ihmisoikeuksien alivaliokunnassa (2004–2008) ja varajäsen ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnassa (1999–2007), talousarvion valvontavaliokunnassa (2004–2009) ja teollisuus- tutkimus- ja energiavaliokunnassa (2007–2014).[14] Vuonna 2006 Korhola vastasi EPP:n energiaraportista ja vuonna 2007 ilmastoraportista.[1]

Vuonna 2009 Korhola oli suomalaismeppien aktiivisuustilastojen kärjessä. Hän piti 166 täysistuntopuhetta ja antoi 130 päätöslauselmaesitystä.[15] Läsnäolomäärien mukaan hänellä oli kuitenkin suomalaismepeistä eniten poissaoloja.[16]

Kokoomuksen varapuheenjohtaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korhola toimi vuosina 2006–2010 kokoomuksen varapuheenjohtajana. Kataisen hallituksen hallitusneuvotteluissa 2007 hän oli kokoomuksen neuvottelijana elinkeino-, energia- ja ilmastotyöryhmässä.[17][18]

Korhola erosi varapuheenjohtajan paikalta huhtikuussa 2010 kertoen syyksi pettymyksen hallituksen energiapakettiin, jossa sovittiin tuista uusiutuvalle energialle. Korholan mukaan sen ylimitoitetuilla toimilla tuhotaan Suomen saaristomaisemat, ajetaan alas kestävä metsäpolitiikka ja talous.[19]

Ero kokoomuksesta ja kristillisdemokraattien eurovaaliehdokkaaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korhola ilmoitti helmikuussa 2023 eronneensa kokoomuksesta. Syyksi hän kertoi ”puolueen naiivin suhtautumisen ilmasto- ja energiapolitiikkaan” sekä puolueen linjattomuuden. Korhola kertoo olleensa eri mieltä kokoomuksen kanssa myös EU:n elpymispaketista 2021 sekä harjoitetun koronapolitiikan perusoikeusnäkökulmasta.[3]

Orpon hallituksen hallitusneuvotteluissa 2023 Korhola toimi kristillisdemokraattien neuvottelijana ilmastopolitiikkaa käsittelevässä pöydässä.[18]

Maaliskuussa 2024 kristillisdemokraatit nimesivät Korholan eurovaaliehdokkaakseen eurovaaleihin 2024.[4] Hän sai 45 059 ääntä ja oli eniten ääniä saanut ehdokas kristillisdemokraattien ja Liike Nyt puolueen vaaliliitossa. Koska vaaliliitto ei saanut yhtään edustajaa, ei Korhola tullut valituksi.[20]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Europarlamenttivaalit
Vaalit Puolue Äänimäärä Tulos
1999 Kristillisdemokraatit (sit.) 27 984 Valittiin.
2004 Kokoomus 35 285[21]
2009 51 508[22]
2014 27 453[23] Ei valittu.
2019 42 872[24] Varalla.
2024 Kristillisdemokraatit 45 059[20] Ei valittu.

Poliittisia näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korhola on kertonut olevansa aatteelliselta näkemykseltään eurooppalainen kristillisdemokraatti.[25]

Ympäristöpolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ville Tavio ja Eija-Riitta Korhola turvetuottajien mielenosoituksessa Eduskuntatalolla 2021.

Korhola on ilmoittanut tärkeimmiksi poliittisiksi tavoitteikseen ”kolme iitä” – ilmasto, Itämeri ja ihmisoikeudet.lähde? Hän ei usko että hiilidioksidipäästöjä voi vähentää samalla tavoin kuin muita päästöjä. Hän vastustaa lyhyen aikavälin päästöjen vähentämistavoitteita ja painottaa teknologioiden kehittämistä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi ja pienhiukkaspäästöjen välitöntä vähentämistä.[26] Hän on vastustanut tuulivoiman rakentamista valtioiden tuella ja arvostellut rajusti ”tuulivoimateollisuuden lobbausta”.[27][28] Korhola on vaatinut Suomea kampanjoimaan Itämeren suojelemiseksi.[29] Korhola vaati 15. huhtikuuta 2015 puolueetonta tutkimusta ”eläinkuolemista tuulivoimaloiden läheisyydessä” viitaten kuulemaansa tapaukseen, jossa Siikaisissa kanalan kaikki kanat olisivat kuolleet ja niiden silmien verisuonet räjähtäneet.[30] Siikaisten kunnaneläinlääkärin mukaan kanojen omistaja olisi arvellut sittenkin minkin tappaneen kuusi kanaa. Korhola kritisoi jälkikäteen, että minkkiä ei kuitenkaan ollut todistettu syylliseksi. Lisäksi Korhola selitti, ettei alunperin ollut edes väittänyt tuulivoiman aiheuttaneen kuolemia ja että hän toisaalta olisikin toiminut tuulivoiman vaikutuksista huolestuneiden ihmisten varaventtiilinä.[31]

Suomen luonnonsuojeluliiton tekemän vertailun mukaan Korhola on toiminut Euroopan parlamentissa pääosin ”ympäristövastaisen” politiikan puolesta. Kolmestatoista vertailun kohteena olleesta yksittäisestä äänestyksestä Korhola oli kaikkiaan yhdeksässä toiminut SLL:n kriteerien mukaan ympäristövastaisesti. Vertailun kohteina olivat REACH-kemikaalidirektiivi, ilmanlaatudirektiivi, ilmailualan sisällyttäminen päästökauppaan, maatalouden torjunta-ainedirektiivi ja päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä.[32] Korhola on kirjoittanut joutuneensa ympäristöjärjestöjen silmätikuksi, kiristämäksi ja uhkailemaksi.[33]

Tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korhola on painottanut tutkimukseen sijoittamista: ”Tutkimuksen ja kehityksen alalle suunnattavat rahat ja hankkeet generoivat uusia innovaatioita ja säteilevät useille yhteiskunnan ja yrityselämän sektoreille. Ne luovat myös uskoa ja toivoa nuorille ja koulutetuille ihmisille. Kyseessä olisi aivan toisenlainen satsaus tulevaisuuteen: sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin ja herättää toivoa. Lisäksi T&K-aloilla naisilla on merkittävä ja kasvava rooli”.[34]

Ihmisoikeudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakistanin oppositiojohtaja Benazir Bhutto kutsui Korholan vierailemaan vuonna 2007. Samalla matkalla Korhola työskenteli ihmisoikeusasioissa. Vuonna 2009 Pakistanin vähemmistöministeri Shahbaz Bhatti kiitti Korholaa hänen ihmisoikeustyöstään.[35]

Korhola otti vuonna 2008 täysistuntopuheessaan kantaa Mauritanian vallankaappaukseen ja vaati EU:ta tukemaan demokratiakehitystä: ”Tiukan linjan ottaminen ei tietenkään tarkoita elintarvikeavun ja humanitaarisen avun poistamista mauritanialaisilta. Hallitsevaa sotilasjunttaa on kuitenkin tarpeellista muistuttaa Cotonoun sopimuksesta ja siitä, että mikäli vuoropuhelua demokraattisen järjestyksen palauttamisesta ei saada aikaan, tulee EU:n rahoitus jälleen kerran katkeamaan”.[36]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korhola oli lapsuudenperheensä viidestä lapsesta nuorin.[37] Hän oli vuosina 1980–2011 naimisissa[38] professori Atte Korholan kanssa. Heillä on kolme aikuista lasta.[7] Lapsista vanhin on muusikko Reeta-Leena Vestman, yksi on vuoden 2017 Tuntematon sotilas -elokuvan roolittajana toiminut Raakel Huikuri[39][40][41] ja kolmas dancehall-artisti MEGA-Ertsi eli Eero-Lauri Korhola.[42]

Korhola sairastui aggressiiviseen syöpään vuonna 2017, ja arvioi pelastuneensa nopean diagnoosin ansiosta.[43]

Korhola asuu Helsingin Ullanlinnassa ja hänellä on vapaa-ajan asunto Raaseporissa.[44]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Kuka kukin on 2011, s. 407. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
  2. ↑ a b c Korhola, Eija-Riitta: CV korhola.com. Viitattu 26.1.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Eija-Riitta Korhola erosi kokoomuksesta Helsingin Sanomat. 1.2.2023. Viitattu 1.2.2023.
  4. ↑ a b Eija-Riitta Korhola eurovaaliehdokkaaksi – vaihtaa puoluetta Ilta-Sanomat. 6.3.2024. Viitattu 6.3.2024.
  5. ↑ a b Suomi sai uuden mepin Iltalehti. 1.6.2024. Viitattu 1.6.2024.
  6. ↑ https://www.helsinginseurakunnat.fi/munkkiniemenseurakunta/uutiset/kirkolliskokousedustajatvalittiin
  7. ↑ a b Ilmastopolitiikan uusi resepti. (Eurovaalit '09 extra; viitteessä väärin toinen nimi - ei ole Anne) Nykypäivä, 30.4.2009, nro 18B, s. 18-19. Kokoomus.
  8. ↑ Climate Change as a Political Process: The Rise and Fall of the Kyoto Protocol Helda. Helsingin yliopisto. Viitattu 7.1.2015.
  9. ↑ Johan Candelin on First Step Forumin toiminnanjohtaja - ”Työ ei näy julkisuudessa” KD-Lehti. 22.3.2016. Viitattu 7.10.2021.
  10. ↑ Koko maa - Ehdokkaat äänimääräjärjestyksessä Eurovaalit 2009 tulospalvelu. 10.6.2009. Yle. Arkistoitu 22.5.2014. Viitattu 26.1.2014.
  11. ↑ Ehdokkaat: Korhola Eija-Riitta Kokoomus. Arkistoitu 21.1.2014. Viitattu 26.1.2014.
  12. ↑ Koko maa - Ehdokkaat vertauslukujärjestyksessä, Yleisradio 26.5.2014.
  13. ↑ ESS: Eija-Riitta Korhola pyrkii takaisin Brysseliin kevään vaaleissa ESS.fi. 9.3.2019. Viitattu 9.3.2019.
  14. ↑ Eija-Riitta Korhola Euroopan parlamentti. Viitattu 7.1.2015.
  15. ↑ Ahkerin suomalaismeppi: Eija-Riitta, numero 46 korhola.com. 29.5.2009. Viitattu 26.1.2014.
  16. ↑ Tervonen, Taina: Eija-Riitta Korhola suomalaismeppien pahin lintsari Vihreä Lanka. 12.5.2009. Viitattu 7.12.2013.
  17. ↑ Sukat rikki Säätytalolla eli huomioita hallitusneuvotteluista Eija-Riitta Korhola. 10.4.2007. Viitattu 18.4.2024.
  18. ↑ a b Hallitusneuvottelut | Ilmastotiedettä korruptoituneeksi kritisoiva Eija-Riitta Korhola mukana ilmastopöydässä Helsingin Sanomat. 2.5.2023. Viitattu 18.4.2024.
  19. ↑ Korhola, Eija-Riitta: Energiapaketti on virhe Iltalehti.fi: Blogit. 21.4.2010. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 26.1.2014.
  20. ↑ a b Eija-Riitta Korhola | Tu­los­pal­ve­lu | Eurovaalit 2024 | Yle vaalit.yle.fi. Viitattu 10.6.2024.
  21. ↑ Valitut ehdokkaat tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 6.3.2024.
  22. ↑ Valitut ehdokkaat tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 6.3.2024.
  23. ↑ Koko maa, ehdokaskohtaiset tulokset tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 6.3.2024.
  24. ↑ Koko maa, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 6.3.2024.
  25. ↑ Johtopäätös Eija-Riitta Korhola. 1.2.2023. Viitattu 1.2.2023.
  26. ↑ llmastonmuutosta ei voi ratkoa kuin saasteongelmaa(Ulkopolitiikka) Ulkopolitiikka-lehti. Viitattu 1.6.2009.
  27. ↑ http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/69868-%E2%80%9Dkun-tuulivoiman-haitat-selviavat-takit-kaantyvat%E2%80%9D
  28. ↑ http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/27/ideologista-sahkoa-erityisehdoin/
  29. ↑ Itämeren aika on nyt
  30. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ Viljamaa, Anne: Eija-Riitta Korhola Siikaisten kanakuolemista: ”Päähäni on soviteltu foliohattua” Helsingin Sanomat. 18.4.2016. Viitattu 8.4.2024.
  32. ↑ Harva viime kauden suomalaismeppi ajoi ympäristöasioita 29.5.2009. Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 26.5.2014.
  33. ↑ http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/26/mustalla-listalla/
  34. ↑ Korhola: Elvytys kohdistettava erityisesti koulutukseen ja tutkimukseen
  35. ↑ Pakistanin vähemmistöministeri puolustaa raiskattuja naisia ja lapsia
  36. ↑ Mauritanian vallankaappaus | Eija-Riitta Korhola korhola.com. Viitattu 4.10.2019.
  37. ↑ Kuka Eija-Riitta? Korhola.com. Viitattu 7.1.2015.
  38. ↑ Joulukirje Brysselistä 20.12.2011 Eija-Riitta Korhola. Viitattu 15.3.2013.
  39. ↑ Siskot Telkku.com. Alma Media Oyj. Viitattu 14.5.2018.
  40. ↑ Raakel Huikuri tyypittää Väino Linnan sotaklassikkon Kouvolan Sanomat. 22.7.2016. Viitattu 14.5.2018.
  41. ↑ Hääpuhe 15.8.2015. Eija-Riitta Korhola. Viitattu 14.5.2018.
  42. ↑ Reeta Vestman: Kärsin äitini julkisuudesta www.iltalehti.fi. Viitattu 30.10.2023.
  43. ↑ IL:n erikoishaastattelu: Eija-Riitta Korhola sairasti aggressiivisen syövän: ”Toipuminen kestänyt kauan” iltalehti.fi. Viitattu 22.6.2018.
  44. ↑ Kuka Eija-Riitta? Eija-Riitta Korhola. Viitattu 18.4.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Eija-Riitta Korhola.
Edeltäjä:
Milla Kalliomaa 		Kristillisdemokraattien puoluesihteeri
2003 		Seuraaja:
Annika Kokko
Suomen europarlamentaarikot