Eila Pennanen

Eila Pennanen
Eila Pennanen 1960-luvulla.
Eila Pennanen 1960-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt8. helmikuuta 1916
Tampere
Kuollut23. tammikuuta 1994 (77 vuotta)
Tampere
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, esseisti, suomentaja
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Esikoisteos Ennen sotaa oli nuoruus (1942)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Säde Eila Talvikki Pennanen (8. helmikuuta 1916 Tampere – 23. tammikuuta 1994 Tampere) oli suomalainen kirjailija, kriitikko, esseisti ja suomentaja.[1]

1960-luvulla kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi heijastua keskiluokan kuvaajaksi luonnehditun Pennasen teoksista. Monet kriitikot ovat nimenneet Pennasen päätyöksi Tampere-trilogian, johon kuuluvat teokset Himmun rakkaudet (1971), Koreuden tähden (1972) ja Ruusuköynnös (1973).

Pennanen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1968 sekä Mikael Agricola -palkinnolla vuosina 1962 sekä 1971.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eila Pennasen vanhemmat olivat tehtaanisännöitsijä Hugo Henrik Pennanen ja Hilma Maria Pennanen (o.s. Enegrén). Pennanen pääsi ylioppilaaksi 1936, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1940 ja suoritti kirjastotutkinnon 1947. Pennanen oli naimisissa mainostoimittaja Alpo Vammelvuon kanssa 1945–1953. Avioliitosta syntyivät lapset Ale (1945–1997) ja Hanno (1947–1994). Vuosina 1961–1973 Pennanen oli avioliitossa toimittaja, suomentaja Juhani Jaskarin kanssa. Pennanen ja Jaskari suomensivat yhdessä useita teoksia.[1]

Pennanen osallistui talvi- ja jatkosodan aikana Karjalassa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin Ennen sotaa oli nuoruus. Romanttiset 1940-luvun kirjat saivat 1950-luvulla jatkokseen historiallisen suurromaanin Pyhä Birgitta, joka kertoo ruotsalaisen 1300-luvulla eläneen pyhimyksen ja näkyjennäkijän pyhän Birgittan elämäntarinan. 1960-luvulla Pennanen tutustui vasemmistolaisiin aatteisiin muun muassa serkkunsa, kirjailija Jarno Pennasen kautta.

Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä maineikas suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenenä muun muassa valtion kirjallisuuslautakunnassa ja Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa. Pennanen opetti 1960- ja 1970-luvulla Helsingin yliopistossa. Kirjailijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvulla arkistonhoitajana, WSOY:n kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti Parnasson toimitussihteerinä.

Saara Kesävuoren väitöskirjan mukaan Pennasen romaaneissa esiintyy biseksuaalisia ja homoeroottisia fantasioita, joiden alkujuuret vaikuttavat olleen Pennasen nuoruuden kokemuksissa.[2]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ennen sotaa oli nuoruus (romaani, 1942)
  • Kaadetut pihlajat (romaani, 1944)
  • Proomu lähtee yöllä (romaani, 1945)
  • Pilvet vyöryvät (romaani, 1947)
  • Leda ja joutsen (romaani, 1948)
  • Kattoparveke (romaani, 1950)
  • Tornitalo (novellikokoelma, 1952)
  • Pyhä Birgitta (romaani, 1954)
  • Tunnussana ystävyys (nuortenromaani, 1956)
  • Pasianssi (novellikokoelma, 1957)
  • Valon lapset (romaani, 1958)
  • Kylmät kasvot (radiokuunnelma, 1960)
  • Kaksin (novellikokoelma, 1961)
  • Mutta (romaani 1963)
  • Tunnustelua (esseitä, 1965)
  • Mongolit (romaani, 1966)
  • Tilapää (romaani, 1968)
  • Pientä rakkautta (novellikokoelma, 1969)
  • Aurinkomatka (näytelmä, 1970)
  • Kiitos harhaluuloista (runoja, 1970)
  • Himmun rakkaudet (romaani 1971)
  • Kultaiset leijonankäpälät (radiokuunnelma, 1971)
  • Koreuden tähden (romaani 1972)
  • Ruusuköynnös (romaani, 1973)
  • Naisen kunnia (romaani, 1975)
  • Kapakoitten maa (romaani, 1977)
  • Äiti ja poika (radiokuunnelma, 1977)
  • Mies ja hänen kolme vaimoaan (radiokuunnelma, 1978)
  • Äiti ja poika ja muita kuunnelmia (kuunnelmakokoelma, 1979)
  • Lapsuuden lupaus (romaani, 1979)
  • Se pieni ääni (romaani, 1980)
  • Naivistit (romaani, 1982)
  • Santalahden aika (romaani, 1986)
  • Kulmatalon perhe (romaani, 1988)
  • Luettuja, läheistä (esseitä, 1990)
  • Kirjan kannet auki. Johdatus lukemiseen. Helsinki: Työväen sivistysliitto, 1990. ISBN 951-701-301-9
  • Tyttölapsi (romaani, 1992)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Sala, Kaarina: ”Pennanen, Eila (1916–1994)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 618–621. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 24.7.2013.
  2. ↑ Kesävuori, Saara: Oidipus oli mies: Psykohistoriallinen elämäkerta Eila Pennasesta vuoteen 1952 saakka, s. 297. (Väitöskirja) Tampereen yliopisto, 2003. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]