Einstein-observatorio | |
---|---|
Kuva Einstein-observatoriosta |
|
Alkuperäinen nimi | Einstein observatory (HEAO–2) |
COSPAR ID | 1978-103A |
SATCAT № | 11101 |
Organisaatio | NASA |
Tehtävätyyppi | avaruuden kuvaaminen röntgensäteilyn aallonpituudella |
Laukaisu |
13. marraskuuta 1978[1] Cape Canaveral, Florida, Yhdysvallat[1] |
Laukaisualus | Atlas-Centaur[1] |
Kohteessa | 26. huhtikuuta 1981 |
Loppu | 25. maaliskuuta 1982[2] (paloi Maan ilmakehässä)[3] |
Massa | 3 130 kilogrammaa[1] |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto |
Einstein–observatorio (HEAO–2) oli toinen NASAn lähettämä röntgenhavaintosatelliitti, yhteensä näitä lähetettiin kolme. Observatorio lähetettiin avaruuteen 13. marraskuuta 1978. Einstein–observatorio oli ensimmäinen Maata kiertävä röntgenteleskooppi,[3] joka kartoitti taivaan röntgensäteilyn aalloonpituudella.[4] Observatorion avulla havaittiin tuhansia uusia kohteita ja sen avulla tutkittiin kvasaareja, galakseja ja pulsareita.[5] Einstein–observarion avulla huomattiin Maan ja Jupiterin säteilevän röntgensäteilyä.[6] Sen toiminta loppui huhtikuussa 1981 kun siltä loppui asennonohjauskaasu ja 25. maaliskuuta 1982 se paloi syöksyessään Maan ilmakehään.[7]
Observatorion nimi oli alun perin avaruuteen HEAO–2, mutta kun se saavutti kiertoratansa, se nimettiin fyysikko Albert Einsteinin mukaan Einstein–observatorioksi.[7] Observatorion instrumentteja olivat SSS, FPCS, IPC, HRI, OGS, MPC, BBFS.
HEAO-2 oli satoja kertoja tarkempi kuin aiemmat hankeet. HEAO–2:n avulla röntgentähtitieteilijät saivat kuvia ja tietoa yhä kaukaisimmista kohteista.[5] Einstein–observatorio on yksi tärkeimmistä NASAn hankkeista.