Ekinokokit | |
---|---|
Myyräekinokokki Echinococcus multilocularis; mittajana 0,5 mm. |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Pääjakso: | Laakamadot Platyhelminthes |
Luokka: | Heisimadot Cestoda |
Lahko: | Cyclophyllidea |
Heimo: | Taeniidae |
Suku: |
Echinococcus Rudolphi, 1801 |
Lajit | |
Katso myös | |
Ekinokokit (Echinococcus) on Taeniidae-heimoon kuuluvien heisimatojen suku. Aikuiset ekinokokit elävät koiraeläinten suolessa, ja niiden toukkavaiheen väli-isäntinä toimivat kasvinsyöjänisäkkäät kuten hirvieläimet ja muut märehtijät tai myyrät ja muut pienet jyrsijät. Toukkavaiheet aiheuttavat väli-isännässään ekinokokkoosia. Suomessa on tavattu vain muun muassa poroissa esiintyvää hirviekinokokkia (E. canadensis, ent. E. granulosus), mutta Keski-Euroopassa yleisen, ihmisillekin vaarallisen myyräekinokokin (E. multilocularis) saapumista odotetaan.[1]
Heisimatojen pääisäntinä toimivat monet lihansyöjäeläimet kuten koira, susi, kettu ja supikoira; ekinokokit viettävät aikuisvaiheensa pääisäntien ohutsuolessa.[2] Eläinten ulosteesta ekinokikin munat voivat levitä pääisäntiin. Väli-isäntinä voivat toimia esimerkiksi lammas, nauta, poro, sika tai ihminen[2] sekä myyräekinokokin tapauksessa myös erilaiset jyrsijät; heisimadon toukkavaihe vietetään väli-isännässä.
Ekinokokkien ulkomuoto ja käyttäytyminen vaihtelee lajien välillä. Aikuinen E. multilocularis on pituudeltaan 1,2 mm, kun E. granulosus voi kasvaa 6,0 mm:n pituiseksi. Näiden kahden väliin jää E. oligarthrus. E. granulosuksen kehitys on näistä kolmesta hitainta, 1–2 vuotta. Kahden muun kehitys kestää vain muutaman kuukauden.[3]