Eksoribonukleaasit

Eksiribonukleaasien katalysoimat reaktiot. Hydrolyyttinen reaktio vasemmalla ja fosforolyyttinen reaktio oikealla

Eksoribonukleaasit ovat hydrolaaseihin tai transferaaseihin kuuluvia entsyymejä. Ne katalysoivat RNA-molekyylin hajotusta, joko hydrolyyttisesti, jolloin niistä muodostuu sokerifosfaatti ja lyhentynyt RNA-ketju tai fosforolyyttisesti, jolloin entsyymi hajottaa RNA-ketjun ja sokerifosfaattijohdannaiseen liittyy fosfaatti-ioni, jolloin muodostuu sokeripyrofosfaatti ja lyhentynyt RNA-ketju. Nimitys eksoribonukleaasit tulee siitä että ryhmän entsyymit hajottavat RNA-ketjua ketjun päästä, toisin kuin endoribonukleaasit, jotka hajottavat RNA-ketjun sen keskeltä.[1][2][3]

Eksoribonukleaaseja esiintyy kaikissa niin esi- kuin aitotumaisissakin eliöissä. Niiden tehtävä on hajottaa RNA:ta, kun esimerkiksi tiettyä lähetti-RNA:ta ei enää tarvita tai mikäli RNA on virheellinen. Reaktiossa muodostuvat nukleotidisokerifosfaatit voidaan käyttää uudelleen RNA-molekyylien muodostamiseen. Eksoribonukleaasit jaetaan kuuteen alaryhmään sen perusteella, miten niitä esiintyy eliöissä, reaktiotyypin mukaan ja reaktion etenemissuunnan mukaan. Eksoribonukleaasit voivat hajottaa RNA-molekyyliä alkaen 3'-suunnasta eli sokerimolekyyliin päättyvästä päästä ja edetä kohti fosfaattiryhmään päättyvää päätä eli 5'-päätä. Näitä entsyymejä kutsutaan 3'→5'-eksoribonukleaaseiksi ja niitä esiintyy sekä esi- että aitotumaisissa soluissa. Aitotumaisilla eliöillä on lisäksi 5'→3'-eksoribonukleaaseja, jotka hajottavat RNA:ta fosfaattipäästä edeten kohti sokeripäätä.[1][2][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Yuhong Zuo & Murray P. Deutscher: Exoribonuclease superfamilies: structural analysis and phylogenetic distribution. Nucleic Acids Reasearch, 2001, 29. vsk, nro 5, s. 1017–1026. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.3.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b Allen W. Nicholson: Ribonucleases, s. 193–194. Springer, 2011. ISBN 978-3-642-21077-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.3.2017). (englanniksi)
  3. ↑ a b George P. Rédei: Encyclopedia of Genetics, Genomics, Proteomics, and Informatics, s. 656. Springer, 2008. ISBN 978-1-4020-6753-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.3.2017). (englanniksi)