Elis Schröderheim | |
---|---|
Elis Schröderheim |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1747 |
Kuollut | 1795 (47–48 vuotta) |
Kansalaisuus | Ruotsi |
Ammatti | virkamies, kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | ruotsi |
Tuotannon kieli | ruotsi |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elis Schröderheim (1747–1795) oli ruotsalainen virkamies ja kirjailija. Hän antautui varhain virkamiesuralle ja sai nimityksen 1782 valtiosihteeriksi. Hän saavutti henkevyydellään ja eloisuudellaan Kustaa III:n suosion mutta herätti yleistä tyytymättömyyttä myymällä pappisvirkoja. Hänet valittiin 1786 Ruotsin akatemian jäseneksi. Hän toimi 1792–1794 Upsalan läänin maaherrana. Hän kirjoitti muutamia huvinäytelmiä, ja 1851 julkaistiin hänen jälkeenjäänyt teoksensa Anteckningar till konung Gustaf III:s historia.[1]
Schröderheim hoiti Kustaan yksityisiä asioita ja oli myös kuninkaan huvimestari mutta joutui myöhemmin pois tämän lähipiiristä taloudellisia ongelmia aiheuttaneen elämäntyylinsä ja pappisvirkojen myynnin vuoksi. Hän oli kuitenkin kuninkaalle uskollinen ja hoiti tehtävänsä hyvin, joten Kustaa ei täysin hylännyt häntä vaan hän sai pitää virkansa, ja kuninkaan viimeisinä vuosina hän oli jälleen tämän uskottu. Hän joutui sittemmin kahnauksiin G. M. Armfeltin kanssa ja joutui pois virastaan. Hän kuoli köyhänä.[2]
Schröderheimillä oli nuorena suuria kirjallisia ambitioita, ja hän oli keskeisiä hahmoja Utile dulci -nimisessä kirjallisessa seurassa. Hän käänsi näytelmiä ranskasta.[2]