Eliseo Salazar

Eliseo Salazar
Henkilötiedot
Kansalaisuus  Chile
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1981–1983
Talli(t) March, Ensign, ATS, RAM
Kilpailuja 37
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 3
Ensimmäinen kilpailu Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 1981
Viimeinen kilpailu Belgian Grand Prix 1983
Aiheesta muualla
www.eliseo.com

Eliseo Salazar Valenzuela (s. 14. marraskuuta 1954 Santiago, Chile) on entinen chileläinen autourheilija ja Formula 1 -kuljettaja.[1][2] Hän osallistui 37 osakilpailuun, joissa saavutti kolme MM-pistettä.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salazar ajoi uransa alkuvaiheissa 1970-luvulla pienempiä formulasarjoja sekä vakioautoja Etelä-Amerikassa ja Britanniassa, joissa otti myös voittoja.[2][3] Vielä Britannian Formula 3-sarjassa hän menestyi heikosti, mutta vaihtaessaan Aurora Britannian Formula 1 Championship -sarjaan kaudeksi 1980 hän taisteli mestaruudesta Emilio de Villotaa vastaan sijoittuen lopulta sarjan toiseksi.[2][3]

Formula 1

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 1981 Salazar sai ajopaikan Marchilta, mutta tallin auto osoittautui heikoksi (San Marinon GP:ssä hän pääsi mukaan kilpailuun, joka päättyi keskeytykseen).[2][4] Kesken kauden hän vaihtoi Ensignille ja ajoi Hollannin GP:ssä uransa ensimmäisen MM-pisteen.[2][5] Seuraavaksi kaudeksi tallipaikka vaihtui jälleen ATS:ksi, jonka autolla hän ajoi viidesti maaliin ollen parhaimmillaan viides San Marinon GP:ssä.[6] Hän keräsi kauden aikana 2 MM-pistettä.[1] Salazar muistetaan kenties parhaiten tappelusta Nelson Piquet'n kanssa Saksan GP:ssa 1982.[1] Tilanne kehittyi, kun kilpailua johtanut Piquet oli ohittamassa Salazaria kierroksella ja Salazar törmäsi Piquen autoon.[7] Törmäys johti molempien keskeytykseen ja tilanteesta suuttunut Piquet hyökkäsi Salazarin kimppuun.[8][9] Kaudella 1983 Salazar ajoi kilpailukyvyttömällä RAM-tallin autolla vain kahdessa ensimmäisessä osakilpailussa (loput päättyivät karsiutumiseen).[1][2]

F1-tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(avain)

Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1981 March Grand
Prix Team 		March
811 		Ford Cosworth
DFV 3.0 V8 		USW
DNQ 		BRA
DNQ 		ARG
DNQ 		SMR
Kesk. 		BEL
DNQ 		MON
DNPQ 		18. 1[1][10]
Ensign Racing Ensign
N180B 		ESP
14 		FRA
Kesk. 		GBR
DNQ 		GER
NC 		AUT
Kesk. 		NED
6 		ITA
Kesk. 		CAN
Kesk. 		CPL
Kesk.
1982 Team ATS ATS
D5 		Ford Cosworth
DFV 3.0 V8 		RSA
9 		BRA
Kesk. 		USW
Kesk. 		SMR
5 		BEL
Kesk. 		MON
Kesk. 		DET
Kesk. 		CAN
Kesk. 		NED
13 		GBR
DNQ 		FRA
Kesk. 		GER
Kesk. 		AUT
DNQ 		SUI
14 		ITA
9 		CPL
DNQ 		22. 2[1][10]
1983 RAM Automotive RAM
01 		Ford Cosworth
DFV 3.0 V8 		BRA
15 		USW
Kesk. 		FRA
DNQ 		SMR
DNQ 		MON
DNQ 		BEL
DNQ 		DET CAN GBR GER AUT NED ITA EUR RSA - 0[1][10]

Formula 3000 ja kestävyysajot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikon F1-menestyksen myötä Salazar kokeili 1980–1990–lukujen aikana myös kestävyysajoja ajamalla Le Mansin 24 tunnin ajoja, joista yhtä lukuun ottamatta kaikki päättyivät keskeytyksiin.[3][11][12][13][14][15][16] Vuoden 1997 ajoissa hänen autokuntaansa kuuluivat Jésus Pareja ja Harri Toivonen.[17][18] Salazar teki paluun formulasarjoihin ajamalla kausina 1986 ja 1987 Formula 3000:ia, josta parhaana tuloksena oli neljäs sija Birminghamin Super Prix -kilpailusta kaudella 1986.[2]

Yhdysvaltalaissarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salazarin ura keskittyi 1990–luvun puolivälistä lähtien 2000–luvun alkuun saakka yhdysvaltalaisiin autosarjoihin kuten IMSA:aan, Indy Racing Leagueen (IRL) sekä Amerikan Le Mansiin.[2][3][19] Indy Carin ja IRL:n osalta Salazar ajoi, muun muassa Lolan ja Dallaran valmistamilla autoilla, joilla voitti vuoden 1997 Las Vegasin kilpailun ja sijoittui lisäksi muutaman kerran palkintokorokkeelle.[3][19][20][21][22] Salazar osallistui myös Indy 500-kilpailuun kuudesti, joista parhaimmaksi tulokseksi jäi kolmas sija vuoden 2000 kilpailusta.[23][24] Huhtikuussa 2002 hän joutui testionnettomuuteen ja sai vaurioita rintakehäänsä, minkä seurauksena pääsi ajamaan vasta heinäkuussa Nashvillen osakilpailuun.[2][25][26] Hän lopetti IRL-sarjassa ajamisen saman kauden jälkeen ja on ajanut vain satunnaisesti urheiluautoja.[3][19]

Ralli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salazar on osallistunut myös Dakar-ralliin vuosina 2009 ja 2011 sekä rallin MM-sarjaan vuonna 2012.[3][27][28][29] Hänen sijoituksensa WRC:n Argentiinan rallissa Prodrive–Minin autolla oli 12.[30]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salazar on järjestänyt SoloRace-ajoja, joiden tarkoituksena on turvallinen kilpaileminen suljetuilla alueilla, esimerkiksi parkkipaikoilla, sekä laittomien katukilpailujen vähentäminen.[31][32] Lisäksi hän sai kunnianosoituksena koeajaa Formula E -autoa Santiagon katuradalla ennen sarjan varsinaista ePrix-kisaa.[33] Chilessä Salazar on tunnettu myös 1990-luvun televisio-ohjelmasta Video Loco eli Chilen hauskoista kotivideoista, jossa hän toimi studion paneelikeskustelijana yhdessä muiden chileläisten julkkisten kanssa.[34]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Eliseo Salazar – Chile ESPN. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i Eliseo Salazar Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g Eliseo Salazar Drivers. Driver Database (Db). Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  4. ↑ 1981 San Marino Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  5. ↑ 1981 Dutch Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  6. ↑ 1982 Driver Standings: Eliseo Salazar Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Stuart, Greg: 5 other times a race leader and a backmarker have collided F1 News. 17.11.2018. Formula 1.com. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)
  8. ↑ Tambay wins for distraught Ferrari after Pironi crash ESPN. Arkistoitu 29.6.2018. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  9. ↑ The Watch Out for Your Ear Award The Hall of Shame. F1 Rejects. Arkistoitu 7.10.2007. Viitattu 11.1.2009. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Eliseo Salazar Drivers. ChicaneF1.com. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  11. ↑ 50èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1982 1982 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  12. ↑ 51èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1983 1983 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  13. ↑ 56èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1988 1988 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  14. ↑ 57èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1989 1989 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  15. ↑ 58èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1990 1990 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  16. ↑ 65émes Grand Prix d´Endurance les 24 Heures du Mans 1997 1997 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  17. ↑ 1997 LE MANS 24 HOURS Races. Motorsport Magazine. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  18. ↑ Nissan At Le Mans: The Story So Far, Part Two, The 1990s FIA WEC. 26.5.2014. Daily Sports Car. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  19. ↑ a b c Eliseo Salazar Drivers. Speedsport Magazine. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  20. ↑ IRL: Las Vegas Pagan Pennzoil Review News. 27.11.1997. Motorsport.com. Arkistoitu 12.2.2019. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  21. ↑ Youth edges experience as Hornish wins Phoenix IRL News. 19.3.2001. Autosport.com. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  22. ↑ Youth calls the shots in the IRL IRL News. 10.4.2001. Autosport.com. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  23. ↑ Eliseo Salazar Indianapolis 500 Stats Indianapolis 500 Historical Stats. Indianapolis Motorspeedway. Arkistoitu 1.8.2019. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  24. ↑ Indy 500: How the race was won Indy News. 28.5.2000. Autosport.com. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  25. ↑ IRL: Eliseo Salazar stable after emergency surgery News. 17.4.2002. Motorsport.com. Arkistoitu 12.2.2019. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  26. ↑ IRL: Eliseo Salazar to return at Nashville News. 19.7.2002. Motorsport.com. Arkistoitu 12.2.2019. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  27. ↑ Moody, Toby: Interview with Alister McRae Rally News. 11.1.2009. Autosport.com. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  28. ↑ Eliseo Salazar confirmó que correrá en el próximo Rally Dakar Automovilismo. 7.6.2010. Radio Cooperativa. Viitattu 11.2.2019. (espanjaksi)
  29. ↑ Evans, David: Prodrive reckons Argentina will be tough World Rally debut for Eliseo Salazar WRC News. 17.4.2012. Autosport.com. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  30. ↑ Sebastien Loeb claims the 70th win of his World Rally Championship career in Argentina WRC News. 29.4.2012. Autosport.com. Arkistoitu 12.2.2019. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  31. ↑ Eliseo Salazar Biography. 19.3.2014. Old Racing Cars. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  32. ↑ “Solo Race”, la competencia que permite que te sientas piloto por un día Deportes. 24.8.2014. CNN Chile. Viitattu 11.2.2019. (espanjaksi)
  33. ↑ Mitchell, Scott: Santiago Formula E track revealed, Salazar gets demo run Formula E News. 12.10.2017. Motorsport.com. Viitattu 11.2.2019. (englanniksi)
  34. ↑ Brito, Carlos: ¿Qué fue de los panelistas del querido programa “Video Loco”? De “Checho” Hirane a Jorge Zabaleta Humor. 18.8.2018. Guioteca. Viitattu 11.2.2019. (espanjaksi)